ONNETTOMUUS ON AINEELLISTA

Onnettomuus elää sinussa. Juuri tällä hetkellä, vaikka saatatkin olla tyyni tai huoleton, onnettomuus on läsnä. Ajoittain ja vääjäämättä se nousee esille, ja olet onneton tietämättä miksi. Olet masentunut; epäilet tai säälit itseäsi; koet yksinäisyyttä, kaunaa tai surua.

Onnettomuus ei ole luonnollinen osa sinua. Se on tunkeutunut sinuun ulkopuolisesta maailmasta käsin aina siitä lähtien, kun hedelmöidyit äitisi kohdussa. Se sai alkunsa vastaavalla tavalla hankitusta onnettomuudesta, joka vaikutti äitisi kehossa. Aina varhaisesta lapsuudesta lähtien - koska vanhempasi eivät tunteneet onnettomuuden syitä, ja koska tuttavasi, opettajasi ja sinä itse olitte vastaavalla tavalla tietämättömiä - onnettomuus on saanut tunkeutua sinuun ja kasvaa sinussa. Tänä päivänä se on sitkeä, terveyttäsi murentava ja elämääsi rappeuttava elävä ruumis, joka on itsesi ikäinen. Se on sinun 'onneton ruumiisi'.

Sinun 'onnettoman ruumiisi' rakennusaineita ovat sinun emootiosi. Voit kuvitella saavasi nautintoa emootioistasi. Mutta se on oikukasta nautintoa. Se on emotionaalinen aallonharja, joka ei koskaan kestä, koska sen vastakohtana on yhtä oikukas kipu, emotionaalinen aallonpohja. Nämä kaksi ovat kuin keinulauta. Et voi saada yhtä ilman toista.

Emotionaalinen nautinto kohoaa jännityksen tuottamasta kiihokkeesta. Kun jännitys kuolee, nautinto katoaa. Ja vähitellen ikävystyt, tulet rauhattomaksi, hämmentyneeksi tai onnettomaksi - kunnes ilmaantuu seuraava kiihoke. Leijut hetken korkeuksissa, ja jälleen olet alamaissa. Sellaista on elämäsi. Ylä - ja alamäkeä. Nautinto edeltää kipua: kipu edeltää nautintoa. Ja niiden välillä kyllästymisen ja yksinäisyyden uhkaava tyhjyys estää sinua näkemästä asioiden välistä yhteyttä eli totuutta siitä, kuinka elämääsi manipuloidaan.

Yksinolo, kuten ikävystyminen, on emootiolle sietämätöntä. Koemme sen kipeänä yksinäisyytenä tai eristyneisyytenä. Emootion kannalta yksinolo ja ikävystyminen ovat kuin kuolema, jonka edessä voi heittää kaiken toivon virikkeistä tai jännityksestä. Tätä uhkaavaa tilaa välttääkseen, silloin kun mitään jännittävää tai nautinnollista toimintaa ei ole odotettavissa, emootiot herättävät sinussa uudelleen virikkeen menneistä, onnettomista tunteista. Olet silloin masentunut tai allapäin tietämättä miksi.

Ajan myötä, kun 'onneton ruumiisi' kehittyy, alat alitajuisesti nauttia näistä edestakaisista ärsykkeistä, yhtä lailla ala - kuin ylämäistäkin. Se, ovatko emootiot nautinnollisia vai kivuliaita, ei ole enää kovin tärkeää. Niin kauan kuin ne saavat ärsykkeensä ja ovat aktiivisia - joko huipulla tai pohjalla - tunnet itsesi emotionaalisesti eläväksi; ja se tuntuu paljon paremmalta kuin olla emotionaalisesti kuollut tai yksin.

Kun 'onneton ruumiisi' ehtii täyteen ikään, olet emotionaalisessa koukussa - olet tullut riippuvaiseksi siitä kierosta nautinnosta, jota emotionaalinen kipu eli onnettomuus saa aikaan. Tarraudut siihen mielialojesi ja masennuksesi muodossa. Nautit siitä.

Seuraavan kerran, kun olet alakuloinen tai masentunut, päästätkö siitä irti, nyt?

Et. Sanot, ettet voi tai ettet halua. Nautit onnettomuudestasi liian paljon päästääksesi siitä irti. Se, että on tuskallista - että tapahtuman keskellä valitat, kuinka onneton olet - on epäolennaista. Totuus on, että valitset mieluummin tämän kivun kuin sen yksinkertaisen kivun, jota kieltäydyt kohtaamasta.
Ja miksi et halua kohdata sitä?

Pelon takia. Sen kohtaaminen on kuin kuolemista. Mutta vain pelko tekee kuolemaa. Vain pelko kuolee. Kun kohtaat kivun, kun olet sen kanssa tarpeeksi kauan kasvokkain, tulet murtautumaan sen lävitse vapauden ja ilon siniselle taivaalle.

                                                          *



Koska 'onneton ruumiisi' on rakentunut kokonaisuudessaan tästä tuskallisesta emotionaalisesta materiaalista, tulen tästä eteenpäin kutsumaan sitä sinun emotionaaliseksi ruumiiksesi.

Emotionaalinen ruumiisi ei aina saa tahtoaan lävitse. Jatkuvasti sen ylitse käy sinun luonnollinen, ongelmaton olemuksesi. Onkin totta, että elämäsi rakastavina ja henkisinä hetkinä sinun emotionaalinen ruumiisi todella supistuu. Mutta koska kaikessa muussa elämässäsi väistelet onnettomuutesi perimmäistä syytä, emotionaalinen ruumiisi saa yhä uudelleen ravintoa. Ja niin sinun on edelleen pakko jakaa elämäsi onnettomien mielialojesi ja masennuksesi kanssa. Kun sinä, sinun luonnollinen olemuksesi, olet esillä, on emotionaalinen ruumiisi piilossa. Kummallakin teistä on hyvät päivänne yhdessä ja samassa fyysisessä ruumiissa.

Se on sangen outo tapa elää. Koska jokainen elää niin ja toimii samoin, sen sanotaan olevan normaalia, mikä sinänsä onkin totta. Mutta luonnollista se ei ole.



Kirja: Vain Pelko Kuolee / Barry Long