tiistai 24. syyskuuta 2013

KIITOLLISUUDEN LAKI

Kiitollisuutta on kiittää sydämensä pohjasta. Kun teet niin, energia virtaa vapaasti sydämestäsi ja herättää tiettyjä reaktioita niin muissa ihmisissä kuin maailmankaikkeudessakin. Jos maksat kiitollisuutesi antamalla tyhjiä lupauksia tai koet, että sinun pitäisi olla kiitollinen, sanasi ja ajatuksesi eivät saa aikaan samanlaisia reaktioita.
Eräs nainen kertoi minulle, ettei ollut koskaan oikein tullut toimeen tyttärensä Marian kanssa, joka oli usein hänelle vihainen. Lisäksi tytär oli aika vähävarainen. Hän oli aikeissa viettää joulun tyttärensä kanssa odottaen, että lomasta tulisi melko hankala ja ankea.
Kun nainen kuitenkin saapui tyttärensä luokse aattoaamuna, tämä tervehti häntä lämpimästi ja antoi hänen luettavakseen kirjeen. Kirje oli pitkä ja tytär oli koristellut sen jouluaiheisilla reunakuvioilla, joten se näytti hyvin juhlalliselta. Tytär sanoi keittävänsä äidilleen kupin kahvia, sillä aikaa kun tämä lukisi kirjeen.
Äiti istahti alas hieman levottomana. Alkuun hän oli yllättynyt, mutta hänen yllätyksensä muuttui vähitellen iloksi ja ihmetykseksi. Hänen tyttärensä oli kirjoittanut hänelle kiitoskirjeen, jossa hän ilmaisi arvostuksensa kaikelle sille, mitä äiti oli ikinä tehnyt hänen hyväkseen. Kirje oli täynnä pieniä tarinoita ja lapsuudenmuistoja.
”En kykene kuvailemaan tunnetta, joka minut valtasi kirjettä lukiessani”, nainen huokaisi minulle. ”Sydämeni tuntui siltä, kuin se pakahtuisi. Tunsin itseni äärimmäisen rakastetuksi ja arvostetuksi. Se oli arvokkaampaa kuin kaikki maailman lahjat yhteensä. Halasimme ja puhuimme sellaisista asioista, joista emme olleet koskaan aiemmin keskustelleet. Kun pääsi kotiin, tunsin rakastavani tytärtäni niin kovasti, että halusin antaa hänelle jotakin. Pankkitilini saldo osui silmiini ja häpesin. Hänellä oli ollut todella vaikeaa, enkä ollut koskaan halunnut antaa hänelle mitään. Kirjoitin hänelle suuren shekin ja postitin sen rakastavasti.”
Kun olet syvästi kiitollinen jollekulle siitä, mitä hän on tehnyt, hän aistii kiitoksen energian ja on siitä niin riemuissaan, että haluaa antaa sinulle vieläkin enemmän. Kun esität sydämmelliset kiitoksesi maailmankaikkeudelle saamistasi siunauksista, jumalallinen energia vastaa siihen rakastavasti suoden sinulle vieläkin enemmän siunauksiaan.
Sydämellinen kiitollisuus on avain runsauteen.
Se saa maailmankaikkeuden suuret rikkaudet virtaamaan.
Tuomitseminen ja arvosteleminen vievät sinut helvettiin. Ne ovat kiitollisuuden ja arvostuksen vastakohtia. Jos joku on tehnyt sinulle kymmenen inhottavaa temppua, tuomitset hänet ja arvostelet melko varmasti. Olet vihainen. Kehosi jännittyy. Päätäsi särkee. Olet helvetissä. Helvetistä on kuitenkin olemassa tie taivaaseen. Huomaa myötätuntoisesti, että sinua loukanneella ihmisellä on paha olla. Onnelliset ihmiset eivät ole ilkeitä toisille. Mieti, mitä hyvää hänessä on tai mitä hyvää hän on tehnyt sinulle. Keskity ja arvosta sitä tai ole siitä kiitollinen. Hänen asenteensa joko muuttuu tai sitten ei, mutta sinun olosi paranee kyllä. Olet silloin taivaassa.
Omien vanhempiensa kiittämistä omasta olemassaolostaan pidetään vanhanaikaisena. Monet ajattelevat yhä, että heidän vanhempansa ovat syypäitä siihen, että he ovat syntyneet maailmaan. Totuus kuitenkin on, että henkesi valitsi heidät vanhemmikseen ja he hyväksyivät tehtävän saattamalla sinut maailmaan ja tarjoamalla sinun sielullesi otolliset olosuhteet ja ympäristön, olivatpa ne sitten miten haastavia tahansa.
Arvostus on se pieni henkäys, joka voi saada
pienimmänkin kipinän roihahtamaan suureen liekkiin.
Kun arvostat pienenpientäkin yksityiskohtaa jossakin ihmisessä tai tilanteessa, ominaisuus suurenee. Heti kun arvostat jotakin ja olet siitä kiitollinen, huomiosi keskittyy siihen, jolloin se vahvistuu ja moninkertaistuu Huomion lain mukaan.
Tuomitseminen ja arvosteleminen tainnutta ja tappaa kasvit.
Kiitollisuus on auringonvaloa, joka avaa terälehdet
ja herättää kasvit kukkimaan.
Kun oivallamme, että eteemme annetaan haasteita, koska ne auttavat meitä kasvamaan, asennoidumme niihin aivan uudella tavalla.
On inhimmillistä ja ymmärrettävää murtua lapsensa kuollessa. En yksinkertaisesti voi kuvitella miltä se tuntuu. Olen tavannut vanhempia, jotka ovat katkeria ja vihaisia siitä, että heidän lapsensa on vammainen tai että hän on kuollut. Valaistuneet vanhemmat tietävät, että jokainen lapsi on lainassa Luojalta, rakkauden lahja, joka tuo mukanaan vastuuta ja haasteita.
Eräät ystäväni saivat erittäin vaikeasti vammautuneen poikalapsen, joka kuoli puolentoista vuoden ikäisenä. He pitivät lapsen syntymän ja kuoleman mukanaan tuomaa lahjaa eräänä tärkeimpänä siunauksenaan maailmankaikkeudelta. Heidän kasvonsa hehkuvat, kun he puhuvat pojasta. Hänen lyhyt elämänsä oli täynnä tuskaa ja leikkauksia. Se sekoitti ja muutti heidän elämänsä täysin. Heidän mukaansa poika oli enekeli, joka lähetettiin avaamaan heidät heidän henkiselle tielleen, ja he ovat siitä ikuisesti kiitollisisa. He riemuitsevat hänen elämästään ja kuolemastaan.
Jokaiseen haastavaan tilanteeseen sisältyy uuden oppimisen lahja.
Meidän tehtävämme on oppia läksymme ja arvostaa sitä,
mitä se on meille opettanut.
Kun tahdot, että elämäsi muuttuu iloisemmaksi, terveemmäksi ja runsaammaksi, pidä arvostuspäiväkirjaa. Kirjoita joka päivä ylös muutamia asioita, joista olet kiitollinen. Huomaat pian, että tarkkailet elääsi löytääksesi hyviä asioita ja voidaksesi kirjoittaa ne päiväkirjaasi. Muutut luonnostasi myönteisemmäksi ja arvostavammaksi. Käy päivän kuona läpi ennen kuin käyt nukkumaan ja löydä kultahiput sen seasta. Ole niistä kiitollinen.
Asenteet, jotka aktivoivat Kiitollisuuden lain:
  • Ole myönteinen ja arvosta asioita.
  • Laske saamasi siunaukset.
  • Ole iloinen. Kun hehkut onnellisuutta, arvostat sitä mitä sinulla on.
  • Muista muiden ihmisten hyvät puolet.
  • Keskity hyviin seikkoihin kaikissa tilanteissa ja ihmisissä.
  • Anna kehuja avokätisesti.
  • Käytä sanaa ”Kiitos” vilpittömästi.
  • Ole rakastava, välittävä ja ystävällinen.
  • Huomaa oma suuruutesi.
  • Riemuitse elämästä ja ole onnellinen.
Kiitollisuus tuo sinulle lukemattomia siunauksia.
Laske elämäsi siunaukset
ja tarkkaile, miten ne
moninkertaistuvat.
Kirja: Hieman henkisistä laeista/Diana Cooper

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

"Metsän väen tyyssijana pidettiin muurahaispesää,

Metsän väen tyyssijana pidettiin muurahaispesää, »metsänlinnaa», joka toimi väylänä ihmisen ja tuonpuoleisen välillä. Kansanuskomusten mukaan metsänhaltijan sai puheilleen esimerkiksi uhraamalla muurahaiskekoon hopeaa, viinaa tai verta sormesta. Karjalassa muurahaispesiin vietiin myös kananmunia, vainajien ruokaa.
 Metsän suomasta saaliista annettiin metsänhaltijalle aina »esikoiset». Saaliin saatuaan metsämies pani suolet muurahaiskeon alle. Joillakin alueilla valmistettiin ensimmäisestä saaliista keittoa, johon ei saanut lisätä suolaa ennen kuin siihen muodostui vaahtoa. Vaahtoa kerättiin tuohiropposeen ja vietiin metsän väelle palkkioksi. 
 Muurahaisilla on oma osansa myös kansanlääkinnässä. Pesään upotettuun avonaiseen viinapulloon kerättiin muurahaisia ja muurahaishappoa. Pullon annettiin tekeytyä kylmässä muutama kuukausi, jonka jälkeen sitä käytettiin linimenttinä lihaskipuihin ja hyönteisten puremiin. Joskus mukaan on laitettu myös kuusenkerkkää ja pajunkuorta.
Muurahaispesän ainesta on käytetty myös hauteena. Silloin otettiin astiaan lämmintä vettä ja muurahaisenpesää, ja siihen laitettiin ihminen likoamaan pitkäksi aikaa. Näin on helpotettu muun muassa iskiasvaivoja."


http://www.taivaannaula.org/suomenusko/kirjoituksia/


tiistai 17. syyskuuta 2013

Köyhyys on aivoja syövä loinen

Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa.
Tämän prinsiipin mukaan hyvätuloiset eivät ole hyvätuloisia vain siksi, että heillä on hyvät tulot, vaan koska he ovat jollakin tavalla muita parempia.
Heillä on paremmat geenit, parempi terveys, parempi älykkyys ja parempi ulkonäkö. Siksi he menestyvät. Köyhät sen sijaan ovat jääneet köyhiksi, koska heissä oli alun alkaenkin jokin valuvika, ja sen vuoksi he eivät kyenneet parempaan.
Prinsiippi on säilynyt ihmisten mielissä vahvana mahdollisesti siksi, että arkikokemus näyttää vahvistavan sitä.
Rikkaiden kaupunginosassa meno on kuin myyttisellä Lake Wobegonilla, jossa ihmiset ovat kauniita, fiksuja, viehättäviä, ja keskiarvon yläpuolella monissa muissakin positiivisissa määreissä. Köyhien kaupunginosassa taas näemme ihmisiä, jotka ovat tyylittömiä ja karkeita, eivätkä he kykene hillitsemään impulssejaan.
Köyhien jättömailla hoiperrellaan humalassa ja syödään nopeita höttökaloreita, jotka eivät ravitse, mutta lihottavat. Elämää ohjaavana periaatteena näyttää olevan pikemminkin välittömien tarpeiden pikatyydytys kuin pitkäjänteinen työskentely itsensä kehittämiseksi ja oman aseman parantamiseksi.
Niinpä köyhät nostavat pikavippejä, vievät arvotavaransa kaniin, velkaantuvat, eivät maksa laskujaan ajoissa, eivät huolehdi terveydestään eivätkä noudata lääkärin ohjeita.
Ei tarvita Saul Schubakia puhumaan heikommasta aineksesta ymmärtääkseen, ettei tällä menolla nousta rikkauksiin, tuskin edes keskiluokkaan. Eivätkö köyhät siis saakin sitä mitä tilaavat?
Tätä meritokraattista prinsiippiä vastaan on vuosien varrella esitetty monia päteviä argumentteja, mutta ne eivät ilmeisesti ole olleet tarpeeksi päteviä, koska käsitys ei ole suostunut kuolemaan. Siksi koetan tässä kolumnissa ampua tuon prinsiipin kerralla alas niin, että höyhenet pöllyävät.
Haulikkona käytän Sendhil Mullainathanin ja Eldar Sharifin tuoretta kirjaaScarcity. Mullainathan on talouskäyttäytymisen professori Harvardin yliopistosta ja Sharif Princetonin yliopiston psykologian professori.
Mullainathan ja Sharif osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole "heikompaa ainesta" ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin "heikompi aines." Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.
Jos ei ole koskaan ollut oikeasti köyhä, ei voi tietää millaista se on. Millaista on joutua harkitsemaan jokaista puhelinsoittoa, ettei saldoraja tule täyteen? Millaista on suunnitella jokainen bussimatka ja jokainen yksittäinen ruokaostos, jotta rahat riittäisivät kuun loppuun? Millaista on elää elämää, jossa lohjennut hammas tai pesukoneen hajoaminen tietää takuuvarmaa taloudellista katastrofia? Köyhän elämä on jatkuvaa laskemista ja laskelmointia; jos jätän tämän tekemättä, ehkä rahat riittävät muihin elämän välttämättömyyksiin.
Mullainathan ja Sharif osoittavat, että nämä köyhyyteen liittyvät huolet ovat kuin loinen, joka kaappaa käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee. Näin köyhistä tulee eräänlaisia putkiaivoja. Heidän ajatuksensa ja energiansa kiertyvät niin tiiviille kerälle rahanpuutteen ja sen mukanaan tuomien ongelmien ympärille, ettei aivopoweria riitä muihin tehtäviin.
Teoksessa esitetään lukuisin esimerkein, miten köyhyys loisii ihmismielessä, mutta nostan tähän vain yhden. Siinä tutkijat haastattelivat intialaisia sokeriruokoviljelijöitä ja pyysivät heitä osallistumaan älykkyysosamäärää mittaavaan testiin ennen ja jälkeen sadon myymisen. Jujuna oli, että kuukausi ennen sadon korjaamista viljelijät ovat köyhiä ja heidän mielensä on täynnä taloudellisia huolenaiheita. Sadon myymisen jälkeen he ovat rahoissaan ja taloudelliset huolet hellittävät.
ÄO-testien tulokset kertovat paljon siitä, miten köyhyys nipistää aivokapasiteettia. Ennen sadon valmistumista ihmiset pärjäsivät testissä huonosti. Sadon myymisen jälkeen samat ihmiset kohensivat pisteitään huomattavasti. ÄO:n romahdus ennen satoa verrattuna sadon jälkeiseen tilanteeseen oli samaa luokkaa kuin mitä nähdään valvotun yön jälkeen.
"Tilanne on sama kuin istuisit tietokoneen ääressä ja ihmettelisit, miksi se on niin hidas", sanoo Mullainathan. "Sitten tajuat, että tietokone tekee raskaita päivityksiä, ja siksi se ei jaksa pyörittää käyttämääsi ohjelmaa."
Kun ihmisen ei tarvitse uhrata merkittävää osaa aivokapasiteetistaan taloudellisten huolien miettimiseen, hänen aivonsa toimivat kuin laajakaista. Köyhällä tämä laajakaista kapenee puhelinlangaksi.
Mullainathan ja Sharif kirjoittavat, että köyhien ja rikkaiden ero liittyy nimenomaisesti tähän laajakaistaan. Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi.
Köyhyyden ongelma ei kuitenkaan ole ainoastaan siinä, miten suuren osan aivokapasiteetista köyhyyden loinen kaappaa itselleen, vaan mitä kaikkea se työntää ulos. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun aivokapasiteetti ylikuormittuu, ihmisten kyky itsehillintään heikkenee. He eivät kykene keskittymään, ja heidän käytöksensä muuttuu aggressiivisemmaksi ja impulsiivisemmiksi.
Näin köyhyys alkaa näyttää kohtalolta. Köyhyyden aivomato heikentää juuri niitä ominaisuuksia, jotka auttaisivat köyhiä suunnittelemaan elämää pidemmälle ja tekemään harkittuja päätöksiä.
Niiden puuttuessa ihmiset sortuvat nopeisiin ja impulsiivisiin ratkaisuihin, jotka usein vain syventävät heidän ongelmiaan. Moni sotkee siinä tuoksinassa elämänsä niin pahaan solmuun, ettei sitä avaa enää kuin korkeintaan Jeesus.
Mullainathanin ja Sharifin teos on todella tärkeä keskustelunavaus aikana, jolloin köyhiä syyllistetään estoitta omasta ahdingostaan. Samalla se herättää joitakin piinaavia kysymyksiä siitä, miksi me emme onnistu nostamaan köyhiä ahdingostaan.
Jos köyhät nimittäin ovat yhtä kyvykkäitä kuin hyvätuloisetkin, millaista inhimillisen pääoman, resurssien ja lahjojen tuhlaamista on, että heidät jätetään selviämään päivästä päivään yksinään, eivätkä he voi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.
Vai onko todellakin jonkun intresseissä pitää heidät siellä jossakin, poissa silmistä, ja poissa parempien ihmisten juhlista?
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.:
http://www.hs.fi/tiede/a1379382081489?jako=02392522617a6a3147b3a63a4a52ffdf&ref=fb-share

maanantai 2. syyskuuta 2013

Ennen talon rakentamista

paikka on perinteisesti varmistettu asumiselle suotuisaksi. Rakennusaikeille hankittiin maanhaltijan suostumus, jolloin maanhaltijasta tuli uuden talon kotihaltija. Vuodelta 1888 taltioidun tiedon mukaan taloa rakentaessa toimittiin seuraavasti.

Ensin iskettiin paikan ensimmäinen tuli. Se tehtiin elävän puun taulaan ja tulta virittäessä luettiin loitsuja. Kun valkea virisi palamaan, kierrettiin koko pihamaa palavan taulan kanssa ja luettii loitsuja ja rukouksia. Pihamaa kierrettiin kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään. 

Tulta poltettiin paikalla kolme vuorokautta eikä sitä saanut jättää hetkeksikään yksin. Kolmantena yönä maanhaltija näyttäytyi rakentajalle unessa. Haltijan olomuodosta pääteltiin paikan väkien ominaisuuksia ja suopeutta rakentamiselle.

Jos unessa nähtiin iloinen, kauniisiin vaatteisiin, kultaisiin korvarenkaisiin ja sormuksiin sonnustautunut nainen, talosta tuli varakas ja erityisesti karja menestyi. Jos unessa nähtiin iloinen ja komeissa vaatteissa oleva mies, talolla tulisi olemaan pyyntionnea ja hyviä hevosia. Jos unessa nähtiin iloinen pariskunta, talon asukkaiden avioelämä tulisi olemaan onnellinen. Jos oli nähty onnellinen ja rikas haltija, tehtiin aamulla pieni uhri siihen paikkaan missä se oli nähty.

Maanhaltijan kanssa tehtiin ikuinen seurattava lupaus. Sille luvattiin antaa osansa aterioista juhlapyhinä: esimerkiksi Mikkelinä vietiin paikalle lampaan veri, sisälmykset, luut ja muut tähteet. Tai tiputettiin maitotippoja paikalle joka torstai. Taikka vietiin kekri-iltana haltijalle ruokia kaikista maan, karjan, metsän ja veden tuotteista.

Oli lupaus minkälainen tahansa, sitä ei saanut rikkoa, eikä haltijan näyttämälle paikalle saanut rakentaa mitään tai tehdä tietä. Jos paikalla kohosi puun vesa, sitä piti suojella eikä puusta saanut taittaa oksaakaan. Luvatut antimet tuotiin puun juurelle ja puulle kumarrettiin aina haltijaa muistaessa.

Tulevan talon uuni piti rakentaa pihapiirin ensimmäisen tulisijan paikalle. Kun tällä tavoin toimittiin, maanhaltija varmisti ettei tuli päässyt karkaamaan. Jos sellainen vaara oli olemassa, haltija herätti ihmisen korjaamaan asian.

Hyvin kohdeltu haltija suojeli muutenkin taloa ja sen asukkaita. Suuremman vahingon edellä haltija näyttäytyi ihmisille; silloin piti olla varuillaan, jotta vahinko saatiin tunnistettua ja estettyä hyvissä ajoin.

https://www.facebook.com/suomenusko/posts/634520833247820

http://www.taivaannaula.org/

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

VASTUUN LAKI

Vastuuntuntoa on kyky vastata asianmukaisesti
jostakin henkilöstä tai tilanteesta.
 Kun torvet kajahtavat kutsuen sieluja ryhtymään tiettyihin tehtäviin, vastaatko sinä? Reagoitko intuitioosi ja sinulle lähetettyuhin mielikuviin? Maailmankaikkeus lähettää eteesi haasteita nähdäkseen, miten vastaat niihin. Perättäiset kokeet valmistelevat sinua henkiselle ylenemiselle. On sinun asiasi todistaa, että selviät vastuun haasteesta. Sinun täytyy selvitä kokeista ennen ylentämistäsi, sillä monet sielut saattavat parhaillaan turvautua sinuun.
 Niin ylhäällä kuin alhaallakin. Lainaat autoasi mielihyvin lapsellesi heti, kun uskot hänen ajavan sillä turvallisesti. Kun luotetaan siihen, että oppilas käyttäytyy kunnioittavasti ja järkevästi, hänestä tehdään valvojaoppilas. Liike-elämässäkään työntekijälle ei anneta ylennyksiä, ennen kuin hän on osoittanut pystyvänsä hoitamaan mahdollisesti syntyvät ongelmat.
 Kun maailmankaikkeuden Mahdit uskovat sinun suoriutuvan
kunnolla jostakin tehtävästä, he antavat sen sinun vastuullesi.
Joskus elämässämme on aikoja, jolloin saamme henkistä vastuuta. Lapsen saattaminen maailmaan on tällainen vastuu. Olipa lapsi tietoisesti suunniteltu tai ei, sekä sinun että lapsen korkeampi minä on suostunut lapsen syntymään. Sinun henkinen kasvusi riippuu siitä, miten vastaat haasteeseen. Vammaisen lapsen inkarnoituminen maailmaan tuo mukanaan ylimääräisen vastuun ja tarjoaa sinulle enemmän haasteita ja kasvun mahdollisuuksia, kun suostut hyväksymään ne.
Kun johdat suurta projektia tai hanketta, päätöksesi vaikuttavat moniin sieluihin. Jos olet esimerkiksi koulun tai sairaalan johtaja, olet vastuussa monien hyvinvoinnista. Kun vastaat haasteeseen lahjomattoman rehellisesti, henkinen edistyksesi nopeutuu.
Haasteet ja vastuut ovat kunnia-asioita.
Ne paljastavat, että ole henkisesti valmis johonkin suurempaan.
Kaikki ihmiset ja asiat, jotka annetaan sinun huolehdittavaksesi, ovat sinun vastuitasi. Jos et vastaa haasteeseen, se otataan sinulta pois, mutta sitä saatetaan tarjota sinulle uudelleen joskus toiste.
Kaikki elämässäsi on sinulla vain lainassa. Miten huolehdit lapsistasi, kodistasi, puutarhastasi, vaatteistasi ja kirjoistasi? Sinä olet vastuussa niiden hoitamisesta.
Et voi ottaa suurta vastuuta harteillesi, jos et huolehdi ensin omista tarpeistasi. Tunteesi ja henkesi vaativat huolenpitoa. Kehosi on temppeli, joka sinun tulee pitää hyvässä kunnossa. Pidä ensin huolta itsestäsi. Sitten olet valmis auttamaan muita.
Et kuitenkaan ole vastuussa kenestäkään muusta, lukuunottamatta pieniä lapsiasi. Joka ainoa yksilö on vastuussa omista tunteistaan ja omasta kohtalostaan, eikä sinulla ole oikeutta kantaa harteillasi toisen taakkaa hänen puolestaan, sillä silloin estät häntä kasvamasta.
Olet vastuussa siitä, että rohkaiset ja vahvistat muita
ja kannustat heitä kantamaan omat vastuunsa.
Kun otamme vastuun toisten päätöksistä,
emme toimi heidän parhaakseen.
Lannistamme lapsemme, jos otamme heiltä pois heidän
vastuunsa. Lannistettu ihminen on aina vihainen.
Todellinen vastuullisuus on kykyä vastata kaiken ympärilläsi
olevan tarpeeista-kukkien, puiden,eläinten, ihmisten ja
koko planeetan. Edistynyt olento vastaa lempeästi kaikesta
elävästä maailmankaikkeudessa.
Jos kannat mukanasi perheesi uskomuksia, tunteita tai salaisuuksia, anna ne takaisin sille, jolta ne saitkin. Tee se rakastavasti mutta päättäväisesti.
Tai sitten voit pyytää enkeleitä ja ylösnousseita mestareita avuksesi muuttamaan energian uudeksi.
Kun kannamme muiden ihmisten taakkoja harteillamme, estämme
heitä kasvamasta ja hallitsemasta omaa elämäänsä. Pidämme silloin
heidän ja koko planeetan kehitystä paikoillaan. Jos viet joltakulta
vastuun hänen omista tunteistaan, olet epäkunnioittava häntä kohtaan.


Jos et voi puhua avoimesti jollekulle tietystä tilanteesta tai omista tunteistasi, koska hän saattaisi loukkaantua, suuttua, kadehtia sinua tai masentua, viet häneltä vastuun hänen omista tunteistaan. Toimit silloin häntä kohtaan epäoikeudenmukaisesti. Puhuessasi muille rehellisesti omista tunteistasi kannat vastuun itsestäsi ja toimiessasi niin vapautat sekä toiset että itsesi.
Useimmat meistä heijastavat tunteensa toisiin. Toisin sanoen, tiedämme, että suuttuisimme jossakin tietyssä tilanteessa, joten kuvittelemme toisten tekevän samoin. Kumoamme omat likasankomme toisten niskaan.
Jos toteat:”En voi kertoa Marja - Leenalle, koska tiedän hänen tulevan kateelliseksi”, heijastat oman kateutesi häneen. Marja – Leena saattaa hyvinkin kokea niin, mutta jos niin käy, se on hänen omalla vastuullaan.
Kun ymmärrämme henkisen Vastuun lain, emme enää syytä muita tai heijasta omia tunteitamme muihin. Kannamme kuitenkin täyden vastuun jokaisesta asiasta, tunteesta, aistimuksesta ja ajatuksesta elämässämme.
Mestari kysyy: ”Miten sain tämän aikaiseksi? Mitä ajatuksia tai tunteita äsken välitinkään ympärilleni? Millä teoillani olen luonut tämän?”Ja mikä tärkeintä: ”Miten voin muuttaa asioita?”
Kun kannat vastuun elämästäsi, sinusta tulee mestari.
Olen vastuussa itsestäni ja omista poluistani

ja annan muiden kantaa oman vastuunsa.



Kirja: Hieman hekisistä laeista/Diana Cooper