nainen ja hänen tyttärensä tapasivat unessa sumun peittämässä puutarhassa.
Nainen sanoi: - Vihdoinkin , vihdoinkin, viholliseni! Sinun tähtesi minä tuhouduin, sinä olet rakentanut elämäsi minun raunioilleni! Voisin tappaa sinut.
Ja tytär puhui näin: - Sinä inhottava nainen, vanha ja itsekäs! Sinä, joka seisot vapaamman itseni ja itseni välissä, sinä, joka haluat muuttaa elämäni oman elämäsi kaiuksi! Olisitpa kuollut!
Juuri silloin kukko kiekui ja molemmat
naiset heräsivät. Äiti sanoi ystävällisesti: - Sinäkö se olet
rakas tyttäreni, rakkaimpani? Ja tytär vastasi hellästi: - Kyllä,
rakas äiti.
Itse olen 'aikoinaan' parikymmentä vuotta sitten tutustunut pakuriin, iäkkäämmän henkilön neuvomana. Hänellä oli vakavat suolisto - ongelmat, joihin ei lääkärikään osannut tarpeeksi auttaa tuolloin. Suvussaan parantaja, joka opasti tämän tiedon hälle. Vahva kokemus on myös itselläni pakurin parantavasta vaikutuksesta, jonka jälkeen keväisin ja syksyisin otan vahvistavan kuurin pakuria.
Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan kehon toiveita kulloisenkin kuurin pituudesta, yleensä n.3viikkoa lasillinen pvässä suurinpiirtein osoittaunut hyväksi. Vaihdellen kylläkin tarpeen mukaan jonkinverran, mutta pääsääntöisesti jokainen kohdallaan huomaa kyllä kun tarpeellinen määrä on saavutettu.
Pakurikääpä tulee ottaa vähintään 150senttimetrin korkeudelta (eli ei siis maan rajasta).
"Pakurikääpää esiintyy yleisesti koko maassa ja sen löytäminen on yleensä helppoa. Löydät pakurikäävän yleensä helpoiten kosteilta alueilta, järvien rannalta tai soiden reunamilta. Pyri löytämään alue, jossa puut eivät näytä ”liian terveiltä”.
- Älä kerää pakurikääpää tien vierestä, koska sienet imevät itseensä jopa kasveja enemmän ympäristösaasteita.
Tunnistaminen
- Pakurikääpä on helppo tunnistaa ja lajikkeesta on vaikea erehtyä, koska vastaavia kääpiä ei Suomen metsistä löydy. Välillä pahkat (epämuodostuma puussa) näyttävät hyvinkin pakurikääpämäisiltä, varsinkin kaukaa katsottuna. - Älä käytä ’lahoja’ kääpiä, jotka murenevat helposti käsiin. Laadukas pakurikääpä on koostumukseltaan kiinteä.
Kerääminen
- Irroita pakurikääpä vesurilla, kirveellä, vasaralla, potkaisemalla, lyömällä, isolla kivellä kopauttamalla, lassottamalla, repimällä – tekniikka vapaa. - Suosittelen pilkkomaan käävän pienempiin palasiin (esim. 5x5cm) tuoreena. Tämä on hyvä tehdä jo metsässä esimerkiksi tasaisen kannon päällä, koska prosessi helpottaa yleensä keskeisesti tulevia vaiheita.
Saako kääpiä poimia jokamiehen oikeuksilla?
Saatat törmätä internetissä vanhoihin kommentteihin, joiden mukaan pakurikääpä kuuluu jokamiehenoikeuksien pariin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, eikä pakurikääpää saa kerätä ilman maanomistajan lupaa."
jona raatoni lepää ruokottomana metsän sammaleella ja tappajani toteavat, ettei sydämeni lyö eivätkä aivoni toimi enää.
Antakaa silloin silmäni sille, joka ei ole nähnyt koskaan auringonnousua, pentujen kisailua tai rakkautta naaraan silmissä.
Antakaa sydämeni hänelle jonka oma sydän tuottaa vain loputonta kipua ja tuskaa, antakaa vereni sille, joka raahusti suojaan kolarin jälkeen, jotta hän saa elää ja nähdä pentujensa kisaavan.
Antakaa munuaiseni sille joka kituu päivästä toiseen ympäristömyrkkyjen takia.
Ottakaa luuni, ja jokainen lihassäie ja hermo ruumistani ja keksikää miten niitä käyttäen saatte eläimiä pelastetuksi typerysten vimmalta.
Tutkikaa jokainen sopukka, ottakaa soluni jos on tarpeen ja viljelkää niitä niin, että heimoni jälkeläiset voivat ulvoa kunnioitusta kuulle.
Polttakaa se mitä minusta jää jäljelle ja sirotelkaa tuhka tuuleen.
Jos teidän täytyy haudata jotain, haudatkaa virheeni, erehdykseni, heikkouteni ja ennakkoluuloni.
Mutta syntini antakaa ihmiskunnalle kannettavaksi ja sieluni Suuren Hengen huomaan.
Ja jos joskus satutte muistamaan minua, niin tehkää se sanomalla ystävällinen sana jollekulle, joka tarvitsee sitä.
pysynyt 'matoviljelmänä'..en ole tohtinut kompostina käyttämään. Kahvinporot poltan praasujen yhteydessä ja kanamunan kuoret jauhan syötäväksi itselleni. Nämä on Kastemato eli kasteliero (Lumricus terrestris), ettei kompostointi todennäköisesti näillä toimisikaan. Ainakin TOSItarkkaan osattava 'ruokaa' laittaa, kaurahiutaleita hivenen olen laitellut ja madot on kasvaneet.
Hommattava Tunkiolieroja eli kompostiliero (Eisenia fetida), joiden avulla saa oikean kompostin loihdittua..sen verran vähän tässä ruokajätettä kuitenkaan syntyy
Kasvien siemeniä on mullan seassa ja joitain kasvejakin..näin kaamoksen pimeimpään aikaan..valoa en erikseen kuitenkaan, saavat selvitä taiten.
Levätköövät kaikki rauhassa nyt viileimmässä keittiön nurkassa, kunnes alkaa kevät häämöttämään. Mielenkiinnolla seuraan kuinka kasvit itävät..ehkäpä..
Vaihdoin näistä pulloista siällön matoineen ISOmpaan laatikkoon, ilmanvaihto lisääntyy ja saan kasveja tarvittaessa siivoskella kuivuneet osat syötäväksi madoille.
******
Lomalaiset jättivät kalansyöttinsä multineen minulle n.15kpl. matoja. Vaihdoin ISOMPAAN ämpäriin/ ilmavaa kuiviketta pohjalle ja mullat tuoreen kasvuston kera pinnalle. Mielenkiinnosta pidän ne hengissä talven yli, tarkkaa puuhastelua, kuten tuo maitosienikin ja sopii 'lemmikkivalikoimaani oivasti
Kunhan eivät jäädy ja osattava tarpeeksi VÄHÄN laittaa syötävää niille talven mittaan. Ohjeistus 'matokompostia' varten löytyi, josta osviittaa, muttei minulta kompostoitavaa juuri muuta kuin kahvinporot ja kanamunan kuoret... että aikalailla TARKKANA, mikäli niitä madoille syöttäisi..
Kokeillahan aina voi sopivassa mittasuhteessa matojen kapasiteettiin häivyttää mullaksi muuntaen nekin. Viileä nurkka huushollista kyllä löytyy ja mahdollisesti isompi astia tarvittaessa..kun en tiedä kuinka nuo lisääntyy..mahdollisesti..
Kotisirkkojen tilauksen ehdinkin tässä perua jokin aika sitten, joten nämä kyllä helpommat kaikkiaan ja proteiinipitoista syötäväksikin ツ
Muutaman vuoden matovaarin kokemuksella voin suositella keittiöjätteiden matokompostointia vaikka keittiön nurkassa (voihan se olla autotallissa, varastossa yms.).
Lyhyt kuvaus: Hanki noin 50 -100 litran laakea, vedenpitävä astia. Minulla on akvaario (matovaario eli akvaarion uusio/hyötykäyttö - lihalaatikkokin käy mainiosti. Akvaario on siitä kiva, että pimeässä voi taskulampulla katsella matojen ja ötököiden touhuja lasin läpi!
Hommaa astian pohjalle multaa (vaikka kukkamultaa) noin 5-10 cm kerros. Kuivat puun lehdet voivat hyvin olla vielä katteena - myös 5-10 cm kerros - ei toki välttämätöntä.
Hanki jostain lehtikompostista vähintään muutaman sadan madon (= kompostilieron) aloitussatsi.
Ala kerätä tiskipöydällä olevaan kannelliseen astiaan kahvinporoja, perunankuoria, puuronloppuja, murskattuja munankuoria, kuivuneita leipiä - kaikkea eloperäistä biojätettä ( varo kuitenkin etelän hedelmiä sillä niissä saattaa olla banaanikärpäsen munia ja ne ovat kiusallisia jos pääsevät pesiytymään kompostiisi ). Aina kun muutama litra tähteitä on kasassa niin kaiva pieni kuoppa ja peitä ne sitten mullalla. Jätä "lapiosi" siihen paikkaan mihin viimeksi jätit satsin. Valitse aina uusi paikka - kun tulet samaan paikkaan uudestaan niin madot ovat tähteesi jo syöneet.
Alussa kannattaa ruokkia matoja vähemmän - anna kunnon satsi ruokaa ja jätä madot lisääntymään vaikka kolmeksi viikoksi. Sitten kun komposti kuhisee matoja voi alkaa tehoruokinnan.
Kompostin on oltava melko märkä - jos ottaa multaa käteensä ja puristaa niin melkein pitäisi pisaroita irrota.
Matokompostin voi peittää vaikka jollakin kauniilla kankaalla.
Tulet hämmästymään, sillä madot ovat niin tehokkaita, että mullan pinta nousee tavattoman hitaasti. Tuotos on tosi ärtsyä luomulannoitetta kukille ja puutarhaan. (Käytä tätä dynamiittia korkeintaan ¼ multaa kukille vaihtaessasi. Muuten - kukkalannoitteeksi käy kuulemma myös pari lieroa - syövät siellä kukkapurkissa olevaa hajoamatonta humusta ja päästelevät toisesta päästä lannoitetta! Mutta onko madon kiva olla kukkapurkissa?).
Matoja tulee olemaan tuhansia - ellei kymmeniä tuhansia astiassasi. Niitä riittää pilkkijöillekin vaihdettavaksi tuoreeseen kalaan…
Oikein hoidettuna astiasta ei tule mitään hajuja eivätkä madot tietenkään lähde sieltä yhtään mihinkään - pelkäävät valoa ja yölläkin ne tietenkin ovat siellä missä on sapuskaa! Voihan sitä matovaaria tietenkin pitää jossain lämpimässä varastossakin mutta silloin niitä tähteitä pitää aina viedä sinne. Keittiö on paras paikka.
Keväällä (ehkä 1-2 vuoden kuluttua) kun lannoitetta tarvitaan niin astian voi sitten tyhjätä - ota madot talteen ja aloita alusta….
Toimistoissakin pärjäilevät madot hyvin myös lähes pelkillä kahvinporoilla mutta madoille on vaarana kehittyä kofeiiniaddikti.
Aloitin maitosienen hoitamisen heinäkuussa, saadessani sen lahjaksi, Kiitos! Tarkoittaa, että juon sen tuottamaa kefiiriä nyt päivittäin tulopäivästään 19.7 alkaen. Tauko pian tulossa, joten opeteltava pitämään -sieni hengissä, jääkaappiin hyytymään joksikin aikaa. Ulkoiseen käyttöönkin käy, jota kokeilen enenevässä määrin myös tässä ehtiessäni ja iltojen pimetessä.
Maku miellyttää, tosin vaihtelee ilman lämpötilojen mukaan ymmärrettävästi. Ukkospäivinä siirsin purkit huoneiston viileimpään nurkkaan rauhoittumaan. Elävänä olentona - sienen hoidon oppii, samoin kuin aikoinaan akvaarion 'elokehän/biosfäärin', kuulostelemalla ja 'maalaisjärkeä' käyttäen. Puhtaus käsittelyssä tärkeimpiä pointteja, sekä lämpötilan stabiloiminen sopivaksi kulloiseenkin tarkoitukseen (kefiiri, lepo).
Vaikutukset ainakin minulla ovat välittömästi todennettavissa.. lieneekö itsesuggession ansiota, luin osviitan NIIN hartaudella, että 'paraneminen' käynnistyi osittain jo tuolloin..ehkä
Lähinnä rauhoittuminen illalla ajoissa nukkumaan, eli juon lasillisen kefiiriä n.tunti ennen ajateltua nukkumaan menoaikaa JA TOIMII! Alussa minulla oli myös yöpöydällä varmuudeksi kefiiriä lasissa, mikäli herään, eikä nukuttaisikaan..alussa muutaman kerran sitten siemaisin sitä yölläkin.. nukahtaen samantien.
Apteekkiin en siis enää tarvitse mennä.
Lemmikkinä sopiva elämääni, matkan ajaksi jääkaappiin kohmettumaan.
Poikaset voi jakaa halukkaille tai syödä.
"Maitosieni on lukuisista bakteeri- ja hiivakannoista muodostuva kukkakaalia muistuttava rakennelma. Parhaimmillaan se kasvaa läpimitaltaan jopa 5cm kokoiseksi, joka hajoaa itsestään pienempiin osiin. Maitosieni laitetaan vuorokaudeksi huoneenlämpöiseen maitoon. Sieni käyttää maitoa ravinnokseen, kasvaen ja uudistuen aina vaan uudestaan. Prosessin aikana itse maito hapattuu eli käy huipputerveelliseksi kefiiriksi."http://www.aitoterveys.fi/Kefiiri.php
"Maitosieni koostuu suuresta määrästä erilaisia bakteeri- ja hiivakantoja. Luvut vaihtelevat eri lähteissä vajasta paristakymmenestä yli 40:neen! Valmis kefiiri sisältää hyödyllisten bakteerien ja hiivojen lisäksi lukuisia vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, entsyymejä… Kefiirillä on aikojen saatossa hoidettu suurta joukkoa erilaisia terveysongelmia. Joidenkin lähteiden mukaan maitosienellä valmistettu kefiiri saattaa soveltua myös laktoosi-intoleranssista kärsiville. Tämä on käymisprosessin ja lisääntyneen entsyymimäärän ansiota. Elävä ravinto tukee elämää!"
"Kefiirin ja muidenkin hapanmaitotuotteiden kanssa tulee aina käyttää lasiastioita. Lasi on kenties ainoa materiaali, joka ei reagoi ruokien luonnollisten happojen kanssa. Kefiirin valmistamiseen soveltuu parhaiten esim. litran vetoinen suolakurkkupurkki. Älä täytä purkkia koskaan piripintaan, sillä kefiiri saattaa hieman kohota."
"Aina kefiiristä puhuttaessa ei tarkoiteta maitosienillä valmistettua hapanmaitojuomaa. Yksi esimerkki on bakteeriviljelmät. Netissä on tarjolla valmiita bakteeriviljelmiä, joilla pystyy valmistamaan kerralla muutaman litran kefiiriä. Tästä kefiiristä otetaan esim. desilitran verran talteen ja laitetaan uuteen maitoon, joka muuttuu alle vuorokaudessa uudeksi kefiiriksi. Tätä prosessia voidaan jatkaa usean kierroksen. Bakteerien määrä laskee lopulta niin alhaalle, että täytyy ottaa käyttöön uusi bakteeriviljelmä. Ajan mittaan tämä vaihtoehto tulee maksamaan huomattavan paljon. Maitosienen saa useimmiten pikkurahalla tai ihan ilmaiseksi.
Luultavasti paras tietopaketti maitosienistä löytyy Dominicin sivuilta."
"mitä luonnollisempaa maitoa käytät sitä parempi. Tavallinen lähikaupan maito sopii hyvin, esim. kevytmaito tai täysmaito."
"Maitosieni koostuu suuresta määrästä erilaisia bakteeri- ja hiivakantoja. Luvut vaihtelevat eri lähteissä vajasta paristakymmenestä yli 40:neen! Valmis kefiiri sisältää hyödyllisten bakteerien ja hiivojen lisäksi lukuisia vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, entsyymejä… Kefiirillä on aikojen saatossa hoidettu suurta joukkoa erilaisia terveysongelmia. Joidenkin lähteiden mukaan maitosienellä valmistettu kefiiri saattaa soveltua myös laktoosi-intoleranssista kärsiville. Tämä on käymisprosessin ja lisääntyneen entsyymimäärän ansiota. Elävä ravinto tukee elämää!"
"Pitempiaikaiseen (yksi kuukausi) varastointiin soveltuu maitosientenpakastaminen. Pese maitosienet jäähtyneellä (vältä kuumaa ja lämmintä vettä!) keitinvedellä. Kuivata maitosienet puhtaalla valkoisella kangasliinalla. Riittää, kun saat ylimääräisen nesteen poistettua. Nyt voit laittaa maitosienet esim. muovipussissa pakastimeen.
Pitkään varastointiin (yksi vuosi) tarvitaan kuivausta. Tämä on myös varmin tapa säilyttää varasieniäsi - kaiken varalta. Lähde ja tarkemmat ohjeet: Dominic."
Koivuntuhkan nauttiminen on alun perin Pohjanmaalta lähtöisin oleva suomalainen kansanparannusmenetelmä.
Koivuntuhka on pitkään tunnettu kansanlääkinnässämme ja sitä on tutkittu myös tieteellisesti mahdollisena syöpälääkkeenä. Keskeisimmin sen käyttö luontaislääkkeenä perustuu vuosikymmenien aikana saatuihin laajoihin käyttäjäkokemuksiin. Esimerkiksi Oulun Yliopistossa julkaistiin 1986 Pertti Arkon väitöskirja Syövän kansanlääkinnän menetelmät Pohjois-Suomessa. Väitöskirjassaan Arkko toteaa, että koivuntuhkauute on yleisin ja yleisimmin käytetty kotimainen luonnonlääkkeemme. Koivuntuhka lienee myös ainut täysin suomalainen maailmanmaineeseen noussut kansanomainen syövänhoitomenetelmä. Keskeisimmin koivuntuhkauutetta käytetään nykyisin närästykseen, liikahappoisuuteen, ihottumaan, reumaan, kihtiin, maha- ja pohjukaissuolen vaivoihin, suolivaivoihin sekä tulehdus- ja virusalttiuteen. Kehon ollessa liian hapan mm. syöjäsolut laiskistuvat eivätkä hoida tehtäviään, jolloin vastustuskyky heikkenee ja keho altistuu erilaisille vaivoille. Sen vuoksi uute on auttanut tukihoitona hoidettaessa muun muassa ihottumia sekä kynsi- ja jalkasientä. Mittavasti mineraaleja Sen lisäksi, että uute on emäksinen, mikä virkistää syöjäsoluja – mikro- ja makrofagit – se sisältää yli 60 mineraalia, jotka osaltaan vahvistavat tervettä solupohjaa ja vastustuskykyä. Koivuntuhkauute on huikean ravinnerikas, puhdas kotimainen luonnontuote. Uute on maultaan melko voimakasta, mutta moni raportoi tuhkauutteen jälkimaun olevan jopa miellyttävän makea. Tuhkan tiedetään sisältävän valtavan määrän kehollemme arvokkaita pääravinteita, ja vieläpä varsin ihanteellisessa suhteessa. Tuhka sisältää yli 60 mineraalia, joista erityisesti fosforia, kaliumia, mangaania, magnesiumia, rikkiä, sinkkiä, kalsiumia, booria, kobolttia, kuparia sekä pienempiä määriä myös muita hivenaineita. Näin koivuntuhka tehtiin Koivuntuhkauute on siis erittäin emäksistä, mikä vähentää kehon ylihappamuustilaa ja tasapainottaa elimistömme happo-emästasapainoa. Tästä on usein apua varsinkin närästyksestä kärsiville ihmisille. Koivuntuhkauutteen kokonaisvaltainen vaikutusmekanismi ei kuitenkaan ole vielä täysin selvillä. Nobelisti A. I. Virtasen läheisimmän työtoverin, biokemistin, professoriHenning Karströmin kommentti koivuntuhkasta onkin: ”Tuhkassa täytyy olla jokin tuntematon vaikuttava tekijä.” Koivuntuhkauute on valmistettu puhtaasta vedestä ja koivuntuhkasta. Perinteisesti kuivuhalkoja poltettiin puhtaassa uunissa. Syntynyt tuhka siivilöitiin siivilän läpi, jolloin siitä poistuivat kiinteät ainekset. Tätä valmistetta sekoitettin yksi kahvikupillinen viiteen kupilliseen vettä. Seosta keitettiin 10–15 minuuttia, minkä jälkeen se sai jäähtyä, jolloin sakka valui pohjaan. Keitosta otettiin sitten kaksi suurta ruokalusikallista kahvikuppiin, joka täytettiin vedellä. Juoma juotiin näin laimentamattomana kolmesti päivässä. Tämä on koivuntuhkan alkuperäinen resepti. Terveys-Hymy 6-11 http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/koivumetsasta-terveytta
