Poika kesälomalla Lapissa

Saapui keskiviikkona  lentokoneella Ivaloon, josta KIITOS Eskelisen Lapin Linjat: http://www.eskelisen-lapinlinjat.com/fi/index.php?os=7  kuski toi bussilla kotipiaan asti! ..Lappilaisittain..

Yötön yö houkutteli suolle kulkemaan keskiyön jälkeen valoisuudessaan, Hillojakin muutama löytyi suuhun maisteltavaksi.

Torstaina lähdettiin tunturiin, Kiilopää huiputtamaan auringon paisteessa ja taivallettavaa 6km. suuntaansa. Tunturipurosta vettä ja marjoja luonnosta evääksi. Poropolkuja pitkin tunturin lakea ylös, edellisellä kerrallahan noustiin portaita myöten ja virallista tietä.

Laskeuduimme tuttuja portaita alas ja kävimme pullakahvilla hiihtokeskuksessa: http://www.suomenlatu.fi/kiilopaa/  kotiin matkaa vielä kolmisen kilometriä sen jälkeen.

Perjantaina polkaisimme pyörällä 14km. Saariselälle latupohjaa myöten. Hilloja söimme ja keräsin suolta talteen evääksi muutaman.

 Matkalla poikkesimme Savottakahvilaan: http://www.savottakahvila.fi/ajankohtaista.html  porokeitolle pullakahveineen. Emäntä Kaisa Särkelä oli itse paikalla ja pääsi tutustumaan häneenkin..paikallistuntemusta..hienoa.

Saariselän keskustassa kävimme SIULA-talossa lahjatavara myymälässä: ja kiersimme talon muutoinkin, muttemme malttaneet jäädä 'Kohti Jäämerta - näyttelyn' panoraama esitystä katsomaan

Haltia-puun(yli 550v.) kävimme tervehtimässä Kuukkelia vastapäätä, ennen ruokaostoksille menoa:

Asfalttia myöten pyöräilimme takaisin kotiin, oli huomattavasti kevyempi ja lyhyempi matka..ainakin tuntui siltä. Saunaan rentouttamaan lihakset lepoon ja raikastumaan.

Lauantai slungimmin kaikkiaan..yllätyksekseni pohkeet jumissa.. (jostainsyystä)..aamusta mentävä saunaan venyttelemään niitä auki.. pojalle ei mitään hämminkiä, onneksi.

Maitosieni Muurmanskilaisilta naapureilta päivä saldo: Kiitos!:http://www.aitoterveys.fi/Kefiiri.php

Illemmalla sain jalkani toimimaan TIEVA-tuvalle ruokailemaan: http://www.tievatupa.fi/  ONNEKSI. Maistuva ateria ja tutustumista myös puolin sun toisin.

Tänään sunnuntaina katsotaan..

Kävelylenkki lähimaastossa lepopäivän ratoksi ja suunnitellen Ivaloon linja-autolla huomiseksi.

Reissu tehty ja Ivalokin nähty http://www.saariselka.fi/sisalto/kohteet/ivalo ..aamu-postiautolla liikkeelle ja ajoissa takaisin. Kierrettiin 'city' silmitellen, kävin passikuvat otattamassa samalla, mutta poliisilaitoksella tunkua, ettei maltettu jäädä odottelemaan. Syömässä käytiin paikallisella bensa-asemalla/ruokapaikka, maistuva hyvä ruoka ja runsaasti ruokailijoita.

Tänään tiistaina aurinko paistaa ja nähtäväksi jää mihin suuntaan..mihin aikaan..

Puolenpäivän ..jälkeen asteltiin Kakslauttaseen hakemaan sinne jätetyt pyörät metsän reunasta ja polkastiin samantien Kiilopään hiihtokeskukseen pullakahville. Lukemaan: http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194827791010/artikkeli/maistuisiko+otokkapihvi+rovaniemella+niita+tehdaan+katso+video+.html luin tästä ennakko ilmoituksen edellispnä ja mielenkiinnolla seuraan aihetta. Aamulla pohdiskelin pojalle, että kunhan sirkkojen osoite löytyy niin tilaan HETI itselleni kasvatukseen tarvittavan määrän...vaihtoehtoisesti, että mitä itse luonnosta osaan löytää samaan tarkoitukseen sopivaa/uusiutuvaa talven mittaan? Tuores on aina tuoretta kuitenkin.

Eipä aikaakaan ja bongattiin  ampiaisten ilmaantuneen terassille..:

..tästä lähtee friteeraukseen, muttei riitä talveksi

Kiilopäällä käytiin silmittelemässä 'Olokolo': http://www.suomenlatu.fi/kiilopaa/fr/activites-de-plein-air/kiilopaa-olokolo/  Jatkettiin luontopolulle:

Purossa vilahti.http://fi.wikipedia.org/wiki/Purotaimen pienikokoinen poikanen, nopea ettei kuvaan ehtinyt

Käveltiin parisen kilometriä ja palattiin hiihtokeskukseen, oli sopivasti lentokentälle menevä bussi/Eskelisen Lapin Linjat: http://www.eskelisen-lapinlinjat.com/fi/index.php lähdössä. Ehdin tiedottaa kuskille pojan keskiviikon tulosta kyytiin täältä Kopararovan pysäkiltä, päästäkseen illan lentokoneeseen. Sama kuski on tänään ajamassa ja tietoinen pojan tulosta, varmistettu kyyti.

Kuningasravun koivet alkupalana illallisellamme

"Valittajien kuunteleminen on vahingoksi aivoille

http://www.talouselama.fi/uutiset/valittajien+kuunteleminen+on+vahingoksi+aivoille/a2140737

Jatkuva altistuminen negatiiviselle mielialalle ja valittamiselle heikentää aivojen toimintaa, väittää amerikkalainen sarjayrittäjä ja kirjailija Trevor Blake.

Blaken tuoretta kirjaa esittelee inc.com.

Blake kuvailee, miten neurotieteilijät mittaavat aivojen aktiivisuutta ja reagointia arilaisiin ärsykkeisiin, yhtenä sellaisena pitkään kestävä valittaminen ja nalkutus.

Turha negatiivisuus tyhmistää

Aivot ovat Blaken mukaan paljon enemmän lihasten kaltainen elin kuin kuvittelemmekaan.

"Negatiivisuus tarttuu. Se joka altistuu pitkään kestävälle valittamiselle, alkaa todennäköisemmin itsekin narista ja valittaa asioista."

Pahinta on, että negatiivisuus tekee ihmisen tyhmemmäksi.

Tutkimus osoittaa, että yli 30 minuutin altistus valittamiselle joko elävässä elämässä tai vastaavan materiaalin katseleminen televisiosta tappaa hermosoluja aivojen hippokampus-osasta eli aivotursosta.

"Hippokampus on aivojen ongelmanratkaisija. Kitinän kuunteleminen kirjaimellisesti muuttaa aivot mössöksi", Blake väittää.

Asiallinen kritiikki on toinen juttu

Asiallinen kritiikki on Blaken mukaan eri asia. Silloin ongelmaan myös etsitään ratkaisua.

Ratkaiseva ero on asenteessa. Kitisijä ei ole kiinnostunut ratkaisuista, vaan haluaa kieriskellä kurjuudessa.

Omia aivojaan kannattaa Blaken mukaan suojata. Kroonisia valittajia kannattaa välttää, jos mahdollista. Jos karkuun ei pääse, kannattaa kysyä, miten valittaja haluaisi ongelman ratkaista.

Jonkinlaisena apuna voivat toimia myös mentaaliset mielikuvat. Blake itse kuvittelee levittävänsä ylleen Harry Potterin näkymättömyysviitan. Lähde: Tekniikka & TalousToinen hyvä keino on luoda itselleen paikka, jonne voi mielikuvituksessaan paeta – vaikkapa valkea trooppinen hiekkaranta."

KaikkiSeKestääJaVarsinkinKärsii

Vaimoni ja minä olemme keksineet kestävän avioliiton salaisuuden. Kaksi kertaa viikossa menemme kivaan ravintolaan, hyvää viiniä, ruokaa ja seuraa. Hän menee perjantaisin ja minä tiistaisin.

Meillä on myös erilliset sängyt. Hänen on Tampereella ja minun Helsingissä.

Minä vien alituiseen vaimoani joka paikkaan, mutta aina hän löytää tiensä sieltä takaisin.

Kysyin vaimoltani "Minne haluaisit mennä hääpäivänämme?" Hän vastasi:"Jonnekin missä en ole ollut pitkään aikaan!" Johon ehdotin:"Miten olisi keittiö?"

Pidämme aina toisiamme kädestä. Jos päästän irti, hän shoppailee. Keittiössämme on kaikki, sähköinen sekoitin, sähköinen paahdin, sähköinen leipäkone jne. Ja aina hän valittaa, että sähkövempaimia on liian vähän eikä keittiössä ole edes tilaa missä istua! Joten menin ja ostin hänelle sähkötuolin.

Vaimoni kertoi minulle, että auto ei käynyt kunnolla koska kaasuttimessa oli vettä. Kysyin missä auto on. Hän vastasi: "Järvessä".

Vaimoni kokeilee uutta dieettiä, kookospähkinöitä ja banaaneja. Ei hän ole menettänyt yhtään painoa, mutta voi että kuinka hän osaa kiivetä puuhun!

Hän meni ja otti mutakylvyn ja näytti todella upealta kaksi päivää. Sitten muta kuivui ja tippui pois.

Kerran hän juoksi roska-auton perään huutaen: "Olenko liian myöhässä? Kuski vastasi:"Ei, et ole, hyppää lavalle vaan!

http://www.iskelma.fi/viihde/miehen-kirjoitus-koskettaa-netissa-vaimoni-ei-ole-se-sama-ihminen-jonka-kanssa-menin-naimisiin/2/8805

Piedrajoen rannalla istuin ja itkin:

On otettava riskejä. 

Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen,

kun annamme odottamattoman tapahtua.
Joka päivä Luoja antaa meille hetken,
niinkuin auringon nousu,
jona on mahdollista muuttaa kaikki se,
mikä tekee meistä onnettomia.
Joka päivä yritämme teeskennellä,
ettemme huomaa tätä hetkeä,
että sitä ei ole olemassa,
että tämä päivä on samanlainen
kuin eilinen ja huomispäivä.
Mutta se, joka on valpas,
löytää maagisen hetken.
Se saattaa piillä hetkessä,
jolloin työnnämme avaimen oveen aamulla,
hiljaisessa tuokiossa illallisen jälkeen,
niissä tuhansissa asioissa,
jotka vaikuttavat meistä samanlaisilta.
Hetki on olemassa - hetki,
jona kaikki tähtien voima
kulkee lävitsemme ja antaa
meille kyvyn tehdä ihmeitä.
Onneton on se,
joka pelkää ottaa riskejä.
Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä
tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne,
joilla on unelma.
Mutta kun hän katsoo taaksepäin
- sillä me katsomme aina taaksepäin
- hän kuulee sydämensä sanovan:
“Mitä olet tehnyt ihmeille,
joita Luoja on kylvänyt päivillesi?
Mitä olet tehnyt lahjoilla,
joita Mestarisi sinulle on uskonut?
Olet haudannut ne syvään kuoppaan,
sillä pelkäsit menettäväsi ne.
Tässä on siis perintösi:
varmuus siitä,
että olet heittänyt hukkaan elämäsi.
” Onneton se, joka kuulee nämä sanat.
Sillä hän uskoo ihmeisiin,
mutta elämän maagiset hetket ovat ohi.
Toisinaan meidät valtaa suru,
jota emme kykene hallitsemaan.
Tajuamme,
että päivän maaginen hetki on jo ohi,
emmekä ole sitä huomanneet.
Silloin elämä piilottaa taikansa ja taiteensa.
Meidän on kuunneltava lasta,
joka aikoinaan olimme
ja joka yhä asuu sisimmässämme.
Lapsi ymmärtää maagisen hetken.
Voimme vaimentaa sen itkun,
mutta emme voi vaimentaa sen ääntä.
Lapsi, joka kerran olimme, on yhä olemassa.
Autuaita ovat lapset,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Jos emme synny uudesti,
jos emme kohtaa elämää
lapsuuden viattomuudella ja innolla,
ei elämällä ole merkitystä.
Kuunnelkaamme sydämessämme asuvaa lasta.
Älkäämme hävetkö hänen takiaan.
Älkäämme antako hänen pelätä.
Hän on yksin,
eikä häntä yleensä koskaan kuunnella.
Antakaamme hänen ottaa joskus
olemassaolomme ohjakset käsiinsä.
Lapsi tietää,
että jokainen päivä on erilainen.
Antakaamme hänen tuntea
itsensä jälleen rakastetuksi.
Tehkäämme hänelle mieliksi,
vaikka meidän pitäisi toimia
tavanomaisesta poiketen,
ja vaikka se muiden silmissä
näyttäisi typerältä.
Muistakaa,
että ihmisten viisaus on
Luojan edessä hulluutta.
Kun kuuntelemme lasta,
joka asuu sielussamme,
silmämme alkavat jälleen loistaa.
Kun pidämme yhteyttä tähän lapseen,
emme menetä kosketusta elämään.
Paolo Coelho

Lainan pyytäminen

“Jonakin päivänä joudut vielä

puhumaan pankinjohtajalle,

valkoiselle miehelle,

joka määrää rahojen liikkeistä.

Joudut ehkä pyytämään häneltä lainaa.”

Meidän kulttuureissamme ei ole tapana

katsoa toista ihmistä silmiin

puhuessamme hänen kanssaan

- osoitamme omalla tavallamme kunnioitusta

katsoessamme joko alaspäin

tai hänen ohitseen.

Heimonvanhin Daniel kuitenkin sanoi:”

Kun puhut hänen kanssaan,

hän katsoo sinua suoraan silmiin,

ja se on hänen tapansa tarkastella sinua.

Hänellä on todennäköisesti harmaat

tai kylmänsiniset silmät.

Hänen kasvonsa ovat kuin kartta

sitä halkovine sinisine juovineen,

ja kun hän suuttuu,

kasvot muuttuvat punaisiksi

ja kaikki nuo pienet juovat tulevat etualalle

loistaen kuin valomainokset.

Kun sitten katsot hänen kaulaansa

ja siinä kulkevia verisuonia,

niin yksi niistä erottuu selvästi,

kuin olisi puhkeamaisillaan.

Tilanne on hyvin jännittynyt.

Hänen vastuullaan on päättää,

luovuttaako sinulle jonkun muun rahaa vai ei,

ja siitä syystä hänen kaulansa on tiukkana,

ja kun kaula kiristyy,

katse hänen silmissään kylmenee.

Hän on erittäin asiallinen,

mutta tarkkailee sinua koko ajan puhuessasi.

Ensin hän katsoo kenkiäsi nähdäkseen, käveletkö paljon.

Ovatko ne lintassa? Kiiltävätkö ne?

Ovatko kannat kuluneet?

Eikö sinulla ole autoa?

Kannattaako rahaa lainata henkilölle,

joka ei osaa edes kenkiään hoitaa?”

“Seuraavaksi hän tarkastelee vaatteitasi.

Ovatko ne puhtaat?

Oletko nukkunut housut jalassa vai onko ne prässätty?

Hän katsoo kynsiäsi.

Kuinka hyvin huolehdit ulkonäöstäsi?

Hän katsoo sinua päästä jalkoihin,

kun selität rahantarvettasi ja sen syytä.

Hän kuuntelee,

mutta ennen kaikkea hän mittailee sinua katsellaan.

Sitten hän katsoo sinua uudelleen silmiin.

Pankinjohtaja saattaa keskustelunne aikana

saada sinut tuohtumaan.

Jos niin käy,

älä missään nimessä korota ääntäsi.

kun sinun on vastattava,

puhu tavalliseen tapaasi.”

“On olemassa eräänlainen

*lainaa minulle rahaa* – loitsu,

jota voit toistella ajatuksissasi,

ja siihen sävyyn sinun on tälle henkilölle puhuttava.

Päätä neuvotella sisimmästäsi tämän toisen,

kylmän ulkokuoren alla olevan sisimmän kanssa.

Hänelläkin on sydän - ehkä se on pienikin,

mutta voit koskettaa sitä.

Kun puhut hänen kanssaan,

katso häntä suoraan silmiin

- älä laske katsettasi äläkä nöyristele.

Istu suorassa - olet mies,

etkä kerjää, vaan esität perustelusi.

Sinulla on hyvä syy siihen,

että tahdot lainata rahaa,

joten katso häntä silmiin puhuessasi.”

IntiaaniHealing

KUN TARVITSET LISÄÄ ENERGIAA:

 laita oikea kämmenesi takaraivon kuopan kohdalle

 ja vasen kämmenesi häntäluusi päälle.

 Pidä käsiä tässä muutaman minuutin ajan.

Jos aistit energioita herkästi,

alat tuntea kihelmöivää energiavirtausta ja lämpöä.

 Tämä käsillähoito polarisoi selkärangan energian,

lataa sinne lisää energiaa,

lämmittää kehoa ja antaa sille vireyttä.

KUN TARVITSET RENTOUTUMISTA:

laita kämmenet päinvastoin,

vasen ylös ja oikea alas.

Anna taas virrata parin minuutin ajan

(ei tarvitse yrittää mitään, olet vaan).

Taas huomioi mitä tuntemuksia koet.

 Tämä käsillähoito lataa rentouttavaa energiaa

selkärankaan ja sitä kautta koko keholle ja ajatuksille.

KUN TARVITSET TASAPAINOTTAA JA ENERGISOIDA KEHOA:
 tee molemmat käsiasennot.
Ei ole väliä kummin päin kädet ovat ensin,
 kunhan pidän niitä kumminkin päin.
Tämä tasapainottaa kehon energioita
ja lisää energiaa kehossa.
Tätä on hyvä tehdä aamuin ja illoin,
vain pariminuutta, muuta ei tarvita.
Sängyssä ollessasi voit hyvin kääntyä kyljeltä toiselle
kun vaihdat käsiesi paikkaa.

The Wind is My Mother

"Kun Kolumbus löysi Pohjois-Amerikan mantereelta alkuperäiskansaa,

 nämä olivat lempeitä ihmisiä, jotka ottivat hänet hyvin vastaan.

 Niinpä Kolumbus kirjoitti päiväkirjaansa: “Tämä on Jumalan kansaa.

” Omalla kielellään hän kirjoitti ”In Dios.”

Myöhemmin s-kirjain tiputettiin pois ja indio muuntui käytössä intiaaniksi,

 jonka alkuperä on siis ”Jumalan kansa.”

Alkuperäiskansojen keskuudessa harjoitetaan edelleen sellaisia seremonioita ja perinteitä,

 jotka ovat vuosisatojen ajan kulkeutuneet perimätietona sukupolvelta toiselle.

 Bear Heart intiaanitietäjän elämä ja opetukset :

Kun olin kolmen päivän ikäinen, äitini vei minut kotimme lähellä olevan kukkulan laelle ja tutustutti minut luonnon eri elementteihin. Ensin hän esitteli minulle neljä ilmansuuntaa - idän, etelän, lännen ja pohjoisen. “Pyydän erityistä siunausta tälle lapselle. Te ympäröitte elämäämme ja pidätte meidät käynnissä. Pyydän, että suojelette tätä poikaa ja tuotte tasapainoa hänen elämäänsä.

Sitten hän kosketti pienillä jaloillani Äiti Maata. “Rakkaat Äiti ja Isoäiti Maa. Jonakin päivänä tämä lapsi vielä kävelee, leikkii ja juoksee Teidän päällänne. Yritän opettaa pjan varttuessa hänelle kunnioitusta Teitä kohtaan. Minne tahansa hän meneekin, olettehan mukana tukemassa häntä ja huolehtimassa hänestä.

Sitten äitini nosti minut ilmaan ja salli tuulen tervehtiä minua, kun sanoi:Anna siunauksesi tälle lapselle. Joskus puhallat rajusti ja toisinaan olet hyvin vieno, mutta salli tämän lapsen varttua tuntien sinun läsnäolosi arvon kaikkina niinä aikoina, jotka hän tällä planeetalla elää.

Sitten äitini sipaisi hiukan tuhkaa otsalleni sanoen: “Tuli, polta pois kaikki esteet, joita tämän lapsen elämän tiellä on. Raivaa tuo tie niin, ettei hän kompastele sillä kävellessään, jotta hänen on helppo oppia rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkea elämää.

Seuraavaksi minut esiteltiin vedelle."Vesi, me emme elä ilman Sinua. Vesi merkitsee elämää. Pyydän, ettei tämän lapsen tarvitsisi milloinkaan kärsiä janoa."

Ja samana yönä minut esiteltiin täysikuulle ja tähdille. Näiden piti vahtia minua varttuessani, kun juoksentelisin Äiti ja Isoaiti Maan suomalla ruohomatolla hengittäen ilmaa, joka ylläpitää elämää ja kulkee kehooni tuoden sieltä uloshengittäessäni pois kaikenlaiset myrkyt.

Minut esiteltiin auringolle. “Isoisä Aurinko, paista tämän lapsen yllä hänen kasvaessaan. Suo kaikkien hänen kehonsa osien olla terveet ja vahvat kaikin tavoin, ei ainoastaan fyysisesti vaan myös henkisesti. Missä ikinä hän onkin, ympäröi hänet lämpöisellä, rakastavalla energiallasi. Tiedämme, että hänellä on elämässään pilvisiäkin päiviä, mutta Sinä olet läsnä ja heijastat kirkkaita säteitäsi - valaisethan tämän lapsen elämää pilviverhonkin lävitse ja varjelet häntä kaikkina aikoina."

Kysyt miten minusta tuli hullu

Se tapahtui näin:

Eräänä päivänä,

kauan ennen monen jumalan syntymää,

heräsin syvästä unesta ja havaitsin,

että kaikki naamioni oli varastettu,

seitsemän elämän aikana käyttämääni

ja muotoilemaani seitsemän naamiota.

Juoksin ilman naamiota

ihmisten täyttämiä katuja pitkin ja huusin:

- Varkaat, kirotut varkaat.

Miehet ja naiset nauroivat minulle

ja jotkut juoksivat taloihinsa minua peläten.

Ja kun tulin torille, talon katolla seisova nuorukainen huusi:

- Hän on hullu.

Katsoin ylös nähdäkseni hänet.

Ensimmäisen kerran aurinko suuteli kasvojani

ja sieluni täyttyi rakkaudesta aurinkoon,

enkä välittänyt enää naamioistani.

Ja riemun vallassa huusin:

- Siunattuja, siunattuja ovat varkaat,

jotka varastivat naamioni.

Näin minusta tuli hullu.

Ja hulluudessani olen löytänyt sekä vapautta että turvallisuutta,

yksinäisyyden vapautta ja suojan siltä

että tulisin ymmärretyksi, sillä ne,

jotka ymmärtävät meitä,

vangitsevat meistä osan.

En tosin saa olla liian ylpeä turvallisuudestani.

Jopa vanki vankilassa on turvassa toisilta vangeilta.

/Jumalan Tuli

Seitsemän Itseä

Yön hiljaisimpana hetkenä, kun lepäsin puoliunisena,

seitsemän itseä istuivat ja keskustelivat kuiskaten:

Ensimmäinen itse:

- Täällä, tämän hullun olemuksessa, olen asunut kaikki nämä vuodet,

enkä ole tehnyt muuta kuin toistanut hänen kipunsa päivisin ja öisin hänen surunsa.

En kestä enää kohtaloani ja nyt kapinoin.

Toinen itse:

- Sinun osasi on minun osaani parempi, veli, sillä minun tehtäväni on olla tämän hullun iloinen itse.

Minä nauran hänen naurunsa ja laulan hänen onnelliset hetkensä ja siivitetyin jaloin tanssin hänen kirkkaimmat ajatuksensa. Minun pitäisi kapinoida rasittavaa elämääni vastaan.

Kolmas itse:

- Entä minä, rakkauden riivaama itse, villien intohimojen ja mielikuvituksellisten halujen liekehtivä palo. Minun, rakkaudesta kärsivän itsen, pitäisi kapinoida tätä mielipuolta vastaan.

Neljäs itse:

- Teistä kaikista olen minä pahimmassa asemassa, sillä minulle ei ole annettu muuta kuin vastenmielinen viha ja hävittävä inho. Minun myrskyjen heittelemän itsen, helvetin mustissa kuiluissa syntyneen, pitäisi kapinoida tätä mielipuolta vastaan.

Viides itse:

- Ei, vaan minun, ajattelevan itsen, mielikuvituksellisen, janoisen ja nälkäisen, joka olen tuomittu vaeltamaan ilman lepoa tuntemattomia ja luomattomia etsien, minun, ei teidän, pitäisi kapinoida.

Kuudes itse:

- Minun, työskentelevän itsen, säälittävän työntekijän, joka kärsivällisin käsin ja janoavin silmin luon päivät kuiviksi ja annan hahmottajalle uusia ja ikuisia muotoja, minun, yksinäisen, pitäisi kapinoida tätä levotonta hullua vastaan.

Seitsemäs itse:

- Miten käsittämätöntä, että te kaikki haluatte kapinoida tätä ihmistä vastaan siksi, että kullakin teillä on ennalta määrätty tehtävä.Voisinpa minäkin olla kaltaisenne, itse, jolla on ennalta määrätty tehtävä, mutta näin ei ole.

Minä olen mitään tekemätön itse ja istun mykkänä ja tyhjänä olemattomuudessa kun te taas luotte toimeliaina elämää. Minunko vai teidän pitäisi kapinoida?

Kun seitsemäs itse puhui näin, muut kuusi katsoivat häneen säälien, mitään sanomatta, ja kun yö syveni ja he vaipuivat kukin vuorollaan uneen, heitä ympäröi uusi ja onnellinen nöyryys.

Mutta seitsemäs itse jäi katsomaan olemattomuuteen, joka on kaikkien asioiden tuolla puolen.

                                                                        

Myyteissä naiset turvaavat olemassa olevan

"Vanhan tarun mukaan Luoja
lähetti enkelinsä maan päälle
ja pyysi tuomaan mukanaan
kolme kauneinta asiaa maanpäältä.

Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden.
Matka takaisin oli pitkä niinpä
kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti
ja sen enkeli ojensi Jumalalle
kauneimpana asiana maanpäältä."

Minut esiteltiin auringolle.
“Isoisä Aurinko,
paista tämän lapsen yllä hänen kasvaessaan.
Suo kaikkien hänen kehonsa osien olla terveet
ja vahvat kaikin tavoin, 
ei ainoastaan fyysisesti
vaan myös henkisesti.
Missä ikinä hän onkin,
ympäröi hänet lämpöisellä,
rakastavalla energiallasi.
Tiedämme, että hänellä on
elämässään pilvisiäkin päiviä,
mutta Sinä olet läsnä j
a heijastat kirkkaita säteitäsi
- valaisethan tämän lapsen elämää
pilviverhonkin lävitse
ja varjelet häntä kaikkina aikoina.

Ja samana yönä minut esiteltiin
täysikuulle ja tähdille.
Näiden piti vahtia minua varttuessani,
kun juoksentelisin Äiti ja Isoaiti Maan
suomalla ruohomatolla 
hengittäen ilmaa,
joka ylläpitää elämää ja kulkee kehooni
tuoden sieltä uloshengittäessäni
pois kaikenlaiset myrkyt.

Sitten äitini nosti minut ilmaan
ja salli tuulen tervehtiä minua,
kun sanoi:”
Anna siunauksesi tälle lapselle.
Joskus puhallat rajusti 
ja toisinaan olet hyvin vieno,
mutta salli tämän lapsen varttua
tuntien sinun läsnäolosi arvon
kaikkina niinä aikoina,
jotka hän tällä planeetalla elää.

Seuraavaksi minut esiteltiin vedelle."Vesi, me emme elä ilman Sinua.
Vesi merkitsee elämää.
Pyydän, ettei tämän lapsen tarvitsisi
milloinkaan kärsiä janoa.”

Äitini Tuuli/Karhunsydän