tiistai 20. joulukuuta 2016

MIKÄ ON TODELLINEN JOULUNHENKI?

Robert Seymour (1798 – 1836) - "The Book of Christmas" by Thomas Kibble Hervey. A complete 
Kauan ennen nykyaikaista joulua juhlittiin Saturnaliaa. Kaikki tutut asiat käännettiin mullinmallin: Saturnaliaan kuului, että isännät valmistivat juhla-aterian orjilleen ja söivät itse viimeisinä. Isäntä saattoi jopa pestä orjiensa jalat, koska halusi osoittaa inhimillistä tasa-arvoa – sitä ajatusta, ettei todellinen mestari ole orjaa suurempi.
Juhla muistutti Saturnus-jumalan tarusta, jossa Saturnus menetti kruununsa ja hänet häädettiin paratiisista. Varhaisin joulun sanoma liittyy siis sen tosiasian kohtaamiseen, ettei mikään asia tässä maailmassa kestä ikuisesti, eikä ole itsestäänselvä – ei edes isännän asema orjaansa nähden. Saturnalia-juhla kannusti ihmisiä tutkimaan omaa elämäänsä ja ymmärtämään toisia, sekä tutkimaan sitä vaihtoehtoa, että roolit voisivat olla aivan yhtä hyvin myös toisin päin.
Muinaiseen jouluun – kuten nykyiseenkin – kuului myös sikauhri sekä valtavan puun raahaaminen sisätiloihin. Sikauhri ja sen syöminen olivat osa joulun mullinmallin-teemaa: sianlihan syöminen oli kulttuurien tai uskontojen mukaan väärin, ja juuri siksi jouluna sitä syötiin. Suuri puu koristeltiin valoilla, jotka symboloivat aurinkoa, tähtiä ja kuuta, ja ripusteltiinpa siihen värikkäitä pallojakin esittämään lähimpiä planeettojamme. Joulusta käytettiin nimeä yule sekä Skandinaviassa että Babyloniassa. Yule tarkoittaa sanaa “lapsi”, ja historiantutkijoiden kesken ollaan harvinaisen yksimielisiä siitä, että joulu on alkujuuriltaan valon ja lapsen, eli valonlapsen juhla.

KOLMEN PÄIVÄN KUOLEMA

Valonlapsen juhlaa on vietetty melkeinpä kaikissa uskonnoissa ympäri maailman joulukuun 21.-24. päivinä. Joulukuun 21. päivä on vuoden lyhyin päivä ja sitä kutsutaan talvipäivänseisaukseksi. Mainitun kolmen päivän ajan taivas pysyy pakoillaan, ja vanha kansa on kutsunut tuota ajanjaksoa kolmen päivän kuolemaksi. Pysyttyään hetken aikaa kuolleena aurinko nousee taas kolmantena päivänä ylös taivaalle ja aloittaa puolen vuoden vaelluksensa kohti kesäpäivänseisausta, joka on joulun vastakohta – samalla tavalla, kuin Äiti ja Elämä ovat Isän ja Tiedon vastakohtia.
Mitä meidän tulee sitten ymmärtää talvipäivänseisauksesta, kolmen päivän kuolemasta ja valon lapsesta?
Joulu on puhdistumisen aikaa. Kuten fyysisesti täällä Suomessa pakkanen ja valkea lumi puhdistavat maan ja ilman, joulun alkuperäinen tarkoitus on suorittaa sama riitti sisäisesti – ajatuksissa.
Sisäinen puhdistuminen tarkoittaa pahojen tekojen vilpitöntä katumista, sekä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Anteeksipyytäminen, anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen tapahtuvat yksin armosta, mikä tarkoittaa, ettei ihmisen tarvitse tehdä mitään muuta puhdistuakseen. Omien pahojen tekojen ja ajatusten kohtaaminen ja tiedostaminen on jokaisen ihmisen velvollisuus ja asia, josta kukin meistä voi vain itse ottaa vastuun. Liian usein keskitymme vikojen huomaamiseen toisissa ihmisissä – vaikka todellisen muutoksen voimme saada aikaan vain itsessämme. 

VALON LAPSI SYNTYY YKSIN ARMOSTA

Opetamme lapsia käyttäytymään kiltisti, jotta he saisivat jouluna lahjoja. Joulun idea on kuitenkin juuri tämän vastakohta: hyvän tekemistä ei pidä sitoa lahjoihin tai saamiseen, vaan pahuus ja pahat teot saadaan anteeksi armosta, ei hyvien tekojen perusteella. Ainoastaan eläimiä motivoidaan lahjuksilla ja rangaistuksilla. Meidän ihmisten tulisi edes jouluna toimia toisin kuin eläimet. Todellinen joulumieli on vapautumista itsekkyydestä, katkeruudesta, kapinamielestä sekä palkkioista ja rangaistuksista!
Kristityt juhlivat jouluna Jeesuksen syntymää. Joulu kuitenkin koskettaa kaikkia ihmisiä, niin uskovaisia kuin ateisteja, sekä jokaista siltä väliltä ja rajojen ulkopuolelta. Joulu on ikuinen uusi mahdollisuus sen symbolin kunnioittamiseen, joka Jeesuskin oli. Jeesus eli ihmisenä kuten jokainen meistä. Hän tuli maailmaan toteuttamaan oman tehtävänsä.
Jeesuksen tehtävä ja hänen symbolinsa ovat yksi ja sama asia: perimmäinen totuus ja armo. Olimmepa mitä mieltä tahansa uskonnosta tai Jeesuksesta, joulun kolmen päivän siirtymä tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden muodonmuutokseen. Jokainen meistä on se lapsi, joka voi syntyä uudelleen puhtaana kuljettuaan ensin hiljaisuudessa, avoimena ja yksin.
Kun valon lapsi syntyy tähän maailmaan 72 tunnin hiljaisuuden jälkeen, hän ei ole kristitty, islaminuskoinen, buddhalainen, hindu, juutalainen, tai minkään muunkaan uskontokunnan edustaja. Hän on puhdas, uusi lapsi. Hän on saanut syntinsä anteeksi ja hänen arvonsa ihmisenä on palannut. Hän erottaa hyvän ja pahan, sekä oikean ja väärän. Hän on valmis kulkemaan kohti uutta kevättä, sillä tuo syttynyt sisäinen valo tulee valaisemaan hänen jokaista askeltaan, oli hän sitten kotona, työpaikalla, ystävien seurassa tai lampaana susien keskellä. Sisäinen valo kantaa läpi pimeän ajan, eikä se katoa.

AJATUSTEN JOULUSIIVOUS

Todellinen joulunhenki ei ole lahjojen antamista omille lapsille tai lähisukulaisille vastalahjojen toivossa, vaan se on kaikkein vähäosaisimpien muistamista ja ymmärtämistä, ja lopulta itsensä puhdistamista. Hyvä olo ja hyvä elämä lähtevät hyvistä ajatuksista. Joulusiivous ja tuuletus tulee ulottaa koskettamaan myös siivoajan sisäistä ullakkoa. On yksinkertaisesti tärkeämpää rauhoittua miettimään syntyjä syviä, kuin suunnata toimintaansa ulospäin, lahjojen ostamiseen, toisten muistamiseen tai käytännön järjestelyihin. 
Jo Jeesus opetti, ettei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten. Joulukin on sapatti, mutta sen mittakaava on yhden viikon sijaan kokonainen vuosi – nimenomaan aurinkovuosi. Eikä jouluna palauduta yhdestä viikon aherruksesta, vaan kokonaisen vuoden – 360 ja 5 päivän.
Näin toivotan kaikille hyvää kolmen päivän mustaa joulua! Sekä kuolemanlaakson jälkeistä, puhtaasta armosta syntyvää, valonlapsen juhlaa! Tehkää tänä jouluna kaikkea sitä, mitä ette ole koko vuonna tehneet. Pistäkää kaikki mullinmallin.

Teksti: Iisakki Totuudentalo
Iisakki Totuudentalo (iisa) on hengellisten asioiden tutkija ja opettaja, sekä verkkosivusto Totuuden talon perustaja.

torstai 17. maaliskuuta 2016

MitenTotuusVapauttaaMeidät

Totuus vapauttaa meidät paljastamalla kaikki harhakuvat, joita olemme käyttäneet ja joiden mukaan eläneet, jotta voimme luoda oman totuutemme ja asettaa uudet energiarajat ja aikomukset elämällemme. 

Sana "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa", joten luodaksemme oman totuutemme, tarvitsemme joitain faktoja, joiden ympärillemme rakennamme totuutemme. Nämä faktat liittyvät itsearvostukseen, tiedostamiseen, rakkauteen ja hyväksyntään. Kun meillä on ne paikallaan, totuutemme seuraa vaivattomasti. Törmäämme vaikeuksiin, silloin kun joku on eri mieltä totuutemme kanssa. Tekeekö tämä siitä epätoden? Kenties heille, muttei meille. Totuutemme ei ole totta vain, silloin kun kaikki ovat samaa mieltä siitä – se on totta, silloin kun me uskomme siihen, ja vain tämä meidän täytyy tietää.
Minkä uskomme todeksi? Kaiken mikä resonoi totuutemme kanssa ja tämä on osa sitä totuusperustaamme, kuka olemme, mitä uskomme, mitä ansaitsemme ja mikä on arvomme, johon sisältyy itsearvostus ja itserakkaus. Sitten yhdistymme helposti niihin ihmisiin ja tilanteisiin, jotka ovat samaa mieltä totuutemme kanssa. Tämä merkitsee, että luultavasti suljemme pois joitain ihmisiä elämästämme, mutta sisällytämme siihen myös monia. Meidän on hyväksyttävä toisten totuus heidän totuudekseen sekä se, ettemme ole samaa mieltä heidän kanssaan tai etteivät he ole aina samaa mieltä kanssamme. Mikä on totta? Kaikki on totta jollekin, mutta kaikki ei ole totta kaikille.
Emme voi perustaa totuuttamme sille, kuka on samaa mieltä kanssamme, koska silloin muutamme totuuttamme aina sen perusteella, mitä toiset pitävät oikeana tai hyväksyttävänä itselleen. Kun alamme muuttaa totuuttamme, energiamme pirstoutuu ja menetämme energiaeheytemme. Emme ole enää maadoittunut, koska meillä ei ole totuutta eikä todellisuudellamme ole faktaperustaa. Oletko hyvä ihminen vain, jos kaikki muut ajattelevat niin ja ovat samaa mieltä kanssasi? Ja jos he eivät ole samaa mieltä, ajatteletko olevasi huono ihminen? Jos sallimme toisten asettaa oman totuusstandardimme sen perusteella, mikä on totta heille, menetämme totuusidentiteettimme, ja mitä sitten uskomme itsestämme? Meillä ei ole itseluottamusta, itsetietoisuutta ja henkilökohtaisia rajoja, jos emme omista omaa totuuttamme.
Mitä teemme niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat meidän hyväksyvän oman totuutensa ja muuttavan omaa totuuttamme heijastamaan heidän totuuttaan? Meillä on kaksi vaihtoehtoa: olla samaa mieltä heidän kanssaan tai seistä vankasti omassa totuudessamme. Lakmuskoe on, miltä meistä tuntuu sisällämme.
Tuntuuko meistä tasapainoiselta, maadoittuneelta, varmalta ja tinkimättömältä itsemme suhteen?
Vai tuntuuko meistä levottomalta, epäilevältä, pelokkaalta ja epävarmalta?
Miten paljon haluamme jonkun pitävän meistä ja hyväksyvän meidät ja mitä teemme saadaksemme tuon hyväksynnän?
Miksi sillä on niin suuri merkitys meille?
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta vastaukset paljastavat polun itseluottavampaan, tyydyttävämpään ja iloisempaan totuuteen itsellämme. Muista, että "tosi" merkitsee "faktoihin perustuvaa" ja että luomme oman todellisuutemme ja oman totuutemme – oikeiden faktojen ollessa paikoillaan, meillä on työkalut, joita tarvitsemme ja jotka heijastavat sitä todellisuutta, jossa haluamme elää ja jonka tiedämme oikeaksi itsellemme. Näiden vastausten tietäminen vapauttaa meidät siitä itse-epäilystä, pelosta ja levottomuudesta, joka syntyy, kun luulemme, etteivät toiset pidä meistä tai totuudestamme, ja paljastaa tärkeän totuuden: sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy päättää, annammeko totuuspolkumme suunnasta tulla suosiokilpailun vai asetammeko vain omat totuussuuntaviivamme ja lähdemme siitä. Joka tapauksessa kaikki on totta eikä meidän tarvitse olla huolissamme siitä, uskooko kukaan meidän totuutemme – se riittää, että itse uskomme. 


tiistai 17. marraskuuta 2015

Naisten ja miesten välinen ero

Olipa kerran kaveri jonka nimi sanotaan nyt vaikka Fred. Ja hän tapaili Martta-nimistä tyttöä.
 
Hän pyysi Martan kanssaan elokuviin ja heillä oli hyvin hauskaa.
Parin päivän päästä hän pyysi Martan ulos syömään, Martta suostui ja heillä oli tosi kivaa.
He jatkoivat toistensa tapaamista säännöllisesti, ja jonkin ajan kuluttua he eivät enää tapailleet muita kuin toisiaan. Ja sitten eräänä iltana kun he olivat ajamassa kotiin. Martan mieleen juolahti eräs ajatus , ja sen enempää ajattelematta hän sanoi sen ääneen: "Oletko tullut ajatelleeksi, että juuri tänään on kulunut tasan kuusi kuukautta siitä kun aloimme tavata toisiamme?"
Autossa on hiljaista. Martan mielestä se on hyvin kovaäänistä hiljaisuutta.
Hän ajattelee: Vaivaakohan häntä se mitä sanoin...? Ehkä suhteemme on hänen mielestään rajoittanut hänen elämäänsä, ehkä hän ajattelee, että yritän pakottaa häntä sitoutumaan johonkin, jota hän ei tahdo... tai ei ole valmis...
Ja Fred ajattelee: Voi juku, kuusi kuukautta.
Ja Martta ajattelee: Mutta hei, enhän minäkään ole varma haluanko tällaista suhdetta. Joskus toivon, että minulla olisi vähän enemmän tilaa, niin että olisi aikaa ajatella haluanko todellakin suhteemme kehittyvän siihen suuntaan, että meistä tulee koko ajan läheisempiä... tarkoitan, mihin me oikein ollaan menossa? Aiotaanko me vaan jatkaa toistemme tapaamista tällä tasolla ? Suunnistammeko kohti avioliittoa? Lapsia? Koko elämä yhdessä? Olenko valmis senlaatuiseen sitoutumiseen? Tunnenko minä edes tätä tyyppiä?

Ja Fred ajattelee: Kuusi kuukautta, hmmm, se tarkoittaa siis... joo, helmikuussa alettiin tapaileen eli heti sen jälkeen kun auto tuli korjaamosta, joo eli se tarkoittaa sitä... Voi pahus, öljyt pitää taas vaihtaa!
Ja Martta ajattelee: Voi ei, nyt hän on ärtynyt, sen näkee naamasta. Ehkä minä tulkitsen häntä ihan väärin... ehkä hän haluaakin enemmän suhteeltamme, enemmän läheisyyttä, enemmän sitoutumista... ehkä hän on vaistonnut jo ennen minua, että minulla on omat epäilykseni asiasta... Niin, sitä sen täytyy olla, siksi hän ei halua puhua omista tunteistaan. Hän pelkää tulevansa hylätyksi.
Ja Fred ajattelee: Pitää tutkituttaa voimansiirto vielä uudestaan, vitun väliäkö sillä on mitä ne mulkut sanoo, ohjaus ei vieläkään ole kunnossa. Ja tällä kertaa on parempi olla syyttämättä kylmää ilmaa, mitä vitun kylmää ilmaa, siellä on lämpöasteita, ja tää kosla kulkee kuin jäteauto ja mä maksoin niille roistoille pari tonnia...
Ja Martta ajattelee: No nyt hän on vihainen. Enkä voi syyttää häntä siitä. Minäkin olisin. Tunnen itseni niin syylliseksi, kun pakotan hänet käymään tämän kaiken läpi. Mutta en voi sille mitään, en ole varma tunteistani.

Ja Fred ajattelee: Luultavasti ne sanoo että siinä on vain puolen vuoden takuu... valopäät!
Ja Martta ajattelee: Ehkä olen liikaa idealisti, odotan ritaria valkoisella hevosella, kun istun tässä tosi kivan tyypin vieressä, jonkun jonka kanssa viihdyn, josta välitän, joka välittää minusta... Ja joka on tuskissaan minun itsekeskeisten koulutytön unelmieni takia.


Ja Fred ajattelee: Takuu? He haluavat takuun? Minä annan heille takuut perkele ja työnnän ne sinne mihin aurinko ei paista ikinä.
"Fred?" Martta sanoo.
"Mitä?" Fred sanoo säikähtäneenä.
"Ole kiltti, äläkä kiduta itseäsi tällä tavalla," Martta sanoo ja kyyneleet täyttävät hänen silmänsä, "ehkä minun ei olisi koskaan pitänyt... voi luoja, tunnen itseni niin..."
"Mitä?" Fred kysyy.
"Minä olen ihan hullu," Martta nyyhkyttää, "tarkoitan, tiedän ettei ole mitään ritareita. Minä tosiaan tiedän sen. Ei ole ritaria eikä hevosta."
"Ei ole hevosta...?" Fred sanoo.
"Sinun mielestäsi olen ihan hullu, vai kuinka?" Martta sanoo.
"No et," sanoo Fred iloisena siitä, että vihdoinkin voi vastata kysymykseen, jonka ymmärtää.
"Se on vaan... siis... tarkoitan että minä tarvitsen lisää aikaa," Martta sanoo.
(Seuraa 15 sekunnin tauko, jonka aikana Fred, ajatellen niin nopeasti kuin osaa, yrittää miettiä turvallista vastausta. Vihdoin hän päätyy omasta mielestään sopivaan vastaukseen.)
"Niin," hän sanoo.
Martta, syvästi liikuttuneena koskettaa hänen kättään. "Voi Fred, oletko todellakin sitä mieltä?"
"Mitä mieltä?" Fred kysyy.
"Sitä mieltä ajasta," Martta sanoo.
"Ai siitä, joo," Fred sanoo.
Martta kääntää katseensa kohti Frediä ja tuijottaa syvälle hänen silmiinsä, ja Fred tuntee olonsa epämukavaksi kun ei tiedä mitä Martta sanoo seuraavaksi varsinkin jos se koskee hevosia...
Vihdoin Martta puhuu. "Kiitos Fred," hän sanoo.
"Kiitos itsellesi," Fred vastaa.

Sitten hän vie Martan kotiin. Martta makaa sängyllään, kidutettu sielu ja nyyhkyttää aamunkoittoon asti. Fred puolestaan menee kotiin, pistää pari nakkia mikroon, avaa oluttölkin ja television ja riemastuu huomatessaan lätkämatsin vielä jatkuvan. Joku pieni ääni takaraivossa vihjailee hänelle, että autossa tapahtui jotain enemmänkin, mutta hän on melko varma ettei pystyisi sitä ymmärtämään, joten parempi olla ajattelematta sitä.
Seuraavana päivänä Martta soittaa läheisimmälle ystävälleen, tai ehkä kahdellekin ja he puhuvat tilanteesta vaivaset kuusi tuntia. Kaikki tuskalliset yksityiskohdat analysoidaan; mitä minä sanoin ja mitä hän sanoi ja kaikki ilmeet, eleet, piilomerkitykset yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä jatketaan päivästä päivään, viikosta viikkoon, kuukausia... Eikä lopputulos koskaan kuitenkaan selviä. Toisaalta he eivät myöskään kyllästy aiheeseen.
Fred puolestaan, kun on pelaamassa futista kaverinsa kanssa joka myös tuntee Martan, pysähtyy kerran kesken pelin ja kysyy: "Bill, tiedätkö onko Martalla joskus ollut hevonen...?"
Ja tässä on miesten ja naisten välinen ero.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

ETEERISTEN SITEIDEN KATKAISU:

Kirjasta: Kuiskauksia, Enkelten Kertomaa/ Doreen Virtue:
mitä eteeriset sidokset ovat ja miten niitä tulee käsitellä?
Kun jollakin on pelon värittämä suhde sinuun ( hän ehkä pelkää sinun jättävän hänet tai uskoo sinun olevan hänen onnensa lähde) välillenne muodostuu side.
Selvänäköinen ihminen voi nähdä tämän siteen ja kuka tahansa herkkä ihminen voi tuntea sen.
Siteet näyttävät leikkaussalin letkuilta ja toimivat kuten polttoaineletkut. Kun puutteenalainen ihminen on kiintynyt sinuun, hän imee sinusta energiaa tämän eteerisen letkun kautta.
Et ehkä näe letkua mutta tunnet kyllä sen vaikutukset - olet väsynyt tai surullinen ymmärtämättä sille syytä.
Se johtuu siis siitä,että eteerisen siteen päässä oleva toinen ihminen on vienyt sinulta voimat tai lähettänyt sinuun myrkyllistä energiaa sen kautta.
Joten joka kerran, kun olet auttanut jotakuta, tai aina kun tunnet olosi veteläksi, surulliseksi tai väsyneeksi, on hyvä ajatus " leikata siteet poikki". 
Et torju, hylkää tai ota eroa toisesta ihmisestä leikkaamalla eteeriset siteet poikki. Katkaiset vain toimimattomat, pelokkaat ja riippuvaiset tekijät suhteestanne. Suhteenne rakastava osa jää koskemattomaksi.
Katkaistaksesi eteeriset siteesi sano joko mielessäsi tai ääneen :
"Arkkienkeli Mikael, pyydän sinun apuasi.
Katkaise kaikki pelon siteet,
jotka vievät minun elinvoimaani. Kiitos."
Hiljenny tämän jälkeen hetkeksi. Hengitä syvään sisään ja ulos, sillä syvä hengitys avaa enkeleille portin, jotta he voivat auttaa sinua. Saatat jopa tuntea, miten siteet katkaistaan tai letkut irrotetaan sinusta.
Tunnet ehkä ilmanpaineen muuttuvan tai jotakin muuta konkreettista, mikä kertoo siteiden katkaisemisesta.
Eteerisen siteen toisessa päässä oleva henkilö saattaa ajatella sinua juuri siteen katkaisemisen hetkellä tietämättä itsekään miksi. 
Saatat jopa huomata saavasi useita " kunhan vain tulit mieleeni" - tekstiviestejä ja sähköpostia ihmisiltä, joihin olit " kiinnittynyt".
Älä anna näiden ihmisten vääränlaisen ajattelun vaikuttaa sinuun.
                             Muista,että sinä et ole heidän voimansa tai onnensa lähde
 - Luoja on✧   
Siteet kasvavat sinuun uudelleen joka kerran, kun joku luo sinuun pelon värittämän kiintymyssuhteen.
✧ Katkaise siis siteet uudestaan aina tarvittaessa